Sweet dreams are made of these

Peilistä katsoo levänneen näköinen ihminen. Kyllä nukkuakseen saaneen ihmisen katse on kirkas ja kaunis.

Perjantai-iltana yskitti ja päätä särki hintsusti sen köhimisen seurauksena ja päätin, että tämähän ei kyllä sovi ollenkaan. Nappasin parasetamoolia, Silomat-tabletin ja vielä yhden Ataraxin, niin että kyllä uni tulla tupsahti ja nukuinkin suurimman osan myös lauantaista ja vielä edellisyön tyytyväisenä. Välillä kävin syömässä ja katsomassa telkkaria. En tiedä mitä kuumemittari olisi sanonut, jos olisin sen löytänyt. En osaa yleensä kipeänä levätä, vaan teen kaikkea yleishyödyllistä eli turhaa hääräilyä, vaikka parasta lepoa on uni. Ei tietokoneella istuminen.

Nyt olen operaatio Ruususen jälkeen erittäin valmis elämäni ensimmäisiin Les Millsin jatkokoulutuksiin eli ammattislangilla jatkareihin. Vähän on täpinät päällä, kun homma alkaa kahden ja puolen tunnin kuluttua liikuntakeskus Hukassa. BodyCombat 32 ja BodyPump 62, jänskättää nähdä että mitä on tulossa!

Yskittää kyllä vieläkin, mutta silti. Perhana. Jatkokoulutusten jälkeen on vielä pumppi vedettävänä iltapäivällä. Puhumattakaan ensi viikosta, joka on täysin mahdoton läpiveto puolikuntoiselle. Ehkä nukkumisesta on se hyöty ollut, ettei olo ole pahentunut ja saatanpa tästä vielä virrota.

Laitan koiralle ruokaa ja haen Kalevan ja syön aamupalaksi Maailman ihanimman eilen tekemää pizzaa (noku ei meillä oo mitään muuta). Sitten istuskelen täpinöissäni vielä pari tuntia ennen kuin herätän prinssi Ihanimman heittämään minut Hukkaan.