Olotila

Koira makaa lattialla ja jos sitä katsoo, se rupeaa heiluttamaan häntää.

Tulin pitämästä bodypumppia tuosta naapurista. Rannenauhat on painaa hikisinä ranteita ja paita on rintojen alta märkä ja housut tuosta alaselästä, niin kuin aina. Liikkumisesta tulee aina niin hyvä olo. Ajattelen aina viimeisen kappaleen kohdalla, kun venytellään ja katsellaan kattoa, että onko kaikilla yhtä hyvä olo kuin minulla. Ja toivon, että on.

Ja koitan sanoa maailman rauhallisimmalla äänellä, kuiskata huulien edessä olevaan mikrofoniin, että nauti hetki olosta. Se on käskynä muille, mutta myös itselle.

Onpa hiljaista. Kävin antamassa kuntosalin puolella Maailman ihanimmalle pusun, siellä se istui vinopenkissä ja rupesi nostamaan hirviän isoja painoja. Niin, täällä ollaan vain minä ja Nasmi, tuo koirista lempein ja herttaisin. Se rupesi nukkumaan, eikä enää tiedä milloin katson sitä, eikä siksi osaa heiluttaa häntää kun katson. Näppäimistön naputus on sille varmasti kotoisa ääni.

Raukea olo mielessä ja sydämessä. Eilen käytiin serkkutytön tupareissa, se oli hauskaa, vaikka huomasin olevani seitsemän vuotta vanhempi kuin seitsemän vuotta sitten.

Tämä on aivan hyvä ikä, paras tähän mennessä.

Koiran vatsa nousee ja laskee rauhallisesti. Levollinen hetki. Aurinko paistaa vielä vihreiden lehtien lävitse. Vielä on kesä, vielä on sunnuntai, ei me vielä murehdita mistään. Odotan veljeä iltakahville ja lupaan siivota tämän työpöydän vielä tänään ja samantien muistan, että pyykit ovat olleet pesukoneessa puhtaana jo pitkään.