Työharjoittelussa osui kohdalle ensimmäinen oikeasti, todella, alusta loppuun antoisa päivä. Ja harjoittelu on jo puolessa välissä. Mutta tämä lajitoverillisuuden tunnistaminen itsessä ja sen peilautuminen lajitoverin kasvoista takaisin on huikeaa ja enemmän kuin hieman koskettavaa. En varmaan voisi juuri muulla alalla olla kuin tällä valitsemallani sosiaali- ja terveysalalla, nähdessäni ihmiskunnan kokoisen lauman erilaisine yksilöineen, osa on pentuja ja osa vanhoja rahjuksia, ja kaikkea siltä väliltä, ja jokaisen silmiin kun saisi syttymään sen lämpimän, ystävällisen liekin. Ja tämä ala on siitä hyvä, että täällä saa halata.
Onhan se hienoa, että Rotuaarillakin on roskiksen kyljessä "roska päivässä"-kampanjan mainos. Mutta miten olisi "halaus päivässä"? Tai useampikin! Tai hyväksyvä kosketus olkapäälle.
Etsittäisiin ennemmin niitä syitä, miksi ollaan samanlaisia, kuin mietittäisiin mikä meitä erottaa.
Minut möyhennettiin eilen hierojalla hyväksi ja kosketusaraksi. Odotan, että pääsen tänään taas jumpalle pariksi tunniksi päästelemään. Se on ihanata, on se. Ja taas kerran: voi kunpa saisin sen välitettyä eteenpäin, tehtyä jostakin hetkestä keskiviikon parhaan juuri sille ihmiselle, ja ajatus jäisi pyörimään päähän: tämä on erityinen päivä, tänään olen löytänyt ja ymmärtänyt jotain, tällä päivällä on erittäin suuri merkitys.
Ohjasin tänään kehonhuollollisemman tunnin vanhemman ikäluokan ryhmälle ja olin todella tyytyväinen itseeni, myös palaute oli positiivista. Joskus sitä huomaa, että pystyy. Kannattaa siksi yrittää! Luota itseesi!
Elämme mielenkiintoisia aikoja, ystävät hyvät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti