Seuraan sivusta, katselen maisemia kuin junan ikkunasta. Joskus sitä on vain matkalla, ei keskity omaan napaansa, vaan tähän shöyhyn mikä ympärillä pyörii. Täälläkin yksi atk-luokallinen ihmisiä paneutuneena ihan vaan täysillä. Voisin tanssia alasti sambaa eikä kukaan huomaisi. Meillä on kaikilla niin isoja ja tärkeitä omia asioita, että ei me paljon ehitä kattelemaan. Suorastaan tuntuu tirkistelyltä katsella ympärilleen. Kiintoisaa. Välillä pysähdyn vain ihailemaan, hauskoja ja kauniita. Melko lailla runollista tänään tämä elämä.
Nyt ruokatauolta takaisin anatomian luennolle, jos opettajatar nakkelisi vaikka lisää ihastuttavia juttuja tieteellisistä tutkimuksistaan pulujen parissa. Eläinkokeissa eläimelle saa aiheuttaa kipua vain kerran, ja sen jälkeen se on lopetettava. Vähän niin kuin ihmissuhteet, ei tarpeetonta rääkkäämistä.
Play the bossanova, baby.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti