Virheitä tekemällä oppii - tekemään parempia virheitä.

Sunnuntaina läksin ystävättären yllyttämänä hakemaan yleissivistystä tanssikurssilta Koskelan Walolla. Jiven askeleet alkoivat sujua hämmentävän helposti parissa tunnissa. Hämmentävää oli myös törkeä hien määrä ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Ja vielä hämmentävämpää oli mennä lähelle vieraita setiä. Eivät kyllä osanneet kaikki viedä. Tutut arvannevat, että saattaapa olla minussa vähän viejän vikaa välillä, jos partneri rupiaa lussuilemaan. Ja aika moni tanssikaveri meni ihan lukkoon, kun silmiin katsoi yli sekunnin. Suomalainen ja seuratanssit, voi elämä. Rintamusta tuijottivat, eivät siksi että olisivat sikoja, vaan siksi, kun ovat niin ujoja.

Kuuden viikon työharjoittelu kriisikeskuksessa alkoi maanantaina. Ysitoistasella kulkee kivasti ja bussimatkan aikana ehtii hyvin lukea. Sain tänään valmiiksi Antti S. Mattilan kirjan Näkökulman vaihtamisen taito. Koulutehtävää varten luin, mutta hyvä että tuli luettua, viihdyttävä ja inspiroiva kirja. Niin, bussilla pääsee jos bussiin ehtii, tänään kotiin päin lähtiessä myöhästyin ja odotin seuraavaa tunnin. Ei Oulunsaloon pääse ihan noin vain! Ajattelin tässä kevään koittaessa pyöräillä harjoitteluun, tai oikeastaan kohtuullisuuden nimessä vain yhteen suuntaan ja bussilla takaisin, seuraavana päivänä sitten bussilla sinne ja pyörällä takaisin.

Kevät... mikä kevät? Eilen aamulla kuulin bussipysäkillä miten yksi vastarintainen talitintti rääkyi titityytä niin, että olisi voinut luulla sen yrittävän sulattaa lumet mielenosoituksellaan.

Oulunsalon sosiaalitoimessa täti pahoitteli, kun joudumme joka kuukaudelle hakemaan aina uudestaan perustoimeentuloa, onhan se vääryys, ja löi samaan pakettiin kaksi kuukautta. Siis jotain muuta, kuin mitä olen kuullut, että jotkut lajitoverit olisivat kohdanneet vähintään rivien väleistä luettavaa paheksuntaa toimeentulotuen hakijoita kohtaan.

Blues voitti kolmannen finaalipelin ja aviomies päätti painella salille purkamaan karmeaa pettymystä. Saanpahan katsoa rauhassa Greyn anatomian. Maailman Ihanin, samainen aviomies, teki pitkästä aikaa tonnikalalasagnea ja nyt haen sitä annoksen, en nälkään, vaan mielitekoon.