generated by sloganizer.net

torstaina, heinäkuuta 17, 2008

Ihmeellinen päivä

Tämä päivä oli kummallinen poikkileikkaus elämästä. Kohtaamisia lajitovereiden kanssa.

Aamuherätys vähän ennen seitsemää. Hikeä valuen bodypumpista kello yhdeksän. Kiitos asiakkaalle, joka lähtiessään kiitti pumpista.

Neljän viljan puuroa, niin älyttömän hyvää, että voiko se olla vain puuroa?

Pieni, mutta jotenkin kuvaava mesekeskustelu veljen kanssa. Rakas on.

Naapurin pikkutyttö ja laastarinrepimisen kirpaisu. Odotin ystävätärtä hakemaan tien laidassa. Tyttö kysyi miten ystäviin tutustutaan. Olisinhan voinut vastata "vaikka juuri näin".

Kipeä whippet ja emännän huoli. Sydäntä kouraisee, vain koiranomistaja voi tietää miten. Kesken ajatuksen pitää käydä halaamassa omaa pötköttävää koiraa, voi rakas, rakas, rakas.

Ystävättären kanssa liikennevaloissa pehmikset kädessä. Aurinko paistoi! Muutin linjaani ja valitsin vuosien vanilja-suklaa-raitapehmiksen syömisen jälkeen vanilja-mansikka-pehmiksen. Ja se oli hyvvää!

Kolme kassia ystävättären vanhoja, minulle uusia, paitoja. Ystävätär muuttaa Espanjaan, missä ei tarvita hetikään hiihtotakkia. Sortuminen alakerran pizzeriassa.

Erotiikkaliikkeen ihailtavan positiviiselta sielulta vaikuttava myyjä selitti mikä on unensieppaaja (tahdon sellaisen, tai siis kaksi).

Raskausuutinen. Koirakuvia. Hääuutisia. Lisää bodypumppia, mikä jottei! Lisää hikeä! Kiitos asiakkaalle, joka kehui söpöä massua.

On jotenkin ihanaa käydä suihkussa ovi auki, että voi samalla keskustella aviomiehen kanssa.

Siskon ja siskonmiehen kanssa mummin ja ottovaarin luona iltapalalla. Herkulliset tarjoilut. Naurua ja maailmanmenon ihmettelyä ja naurua. Ja naurua.

Päivään täytyi tietenkin sisältyä myös puhelu äidille.

Ja sadetta, joka päivä, tänä kesänä.

Lankarulla- ja neulateline mummin siskolta. Kiitoskortin laitan postiin huomenna.

Tukiaisten tanssivideonkaan katsominen. Vihdoin ja viimein minäkin paikkasin aukon sivistyksessäni, ei pystynyt pilaamaan tätä päivää. Se myötähäpeän tunne jopa täydensi sateenkaarta.

Niin totta, että karvat nousee pystyyn. Ja niin mukavaa. Kiitos tästä päivästä.

3 kommenttia:

Kuuntytär kirjoitti...

heipparallaa, miksi niitä dreamcatchereitä pitää olla kaksi?

Hanna P. kirjoitti...

Yksi meidän makuuhuoneeseen ja toinen vauvan huoneeseen, sitten kun se nukkuu omassa huoneessaan jo.

Kuuntytär kirjoitti...

ah joo, en ajatellut noin pitkälle. :-)