Työharjoittelu naistentautien vuodeosastolla on tullut puoliväliinsä. Olen kokenut tunneskaalan maahan painavasta ahdistuksesta ohimenevään onnistumisen hetkeen. Tällä hetkellä harjoittelun loppupuolisko ei aiheuta pelonsekaista kokovartalokuvotusta.
Odotan joulua. En osaa tuutulauluja, mutta lauloin kaikki tuntemani joululaulut vauvalle silitellessäni hötkyvää masua eilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Mies huokaili huolestuneena toisessa huoneessa, että nyt se on sevonnu, tai että edelleen se on, ei oo menny miksikään. En tiedä kuinka paljon teemme jouluvalmisteluja tänä vuonna, minä toivon ainakin joulukuusta, koska viime vuonna oli niin kaunis ja ihana oma kuusi, jonka mies haki Papinjärventien mutkasta eräänä pimeänä yönä.
Huomenna on vapaapäivä. Sen kunniaksi istutin itseni tietokoneelle Photoshopin ääreen. On kuin olisin tavannut pitkästä aikaa vanhan ystävän. Tyyny vaan takapuolen alle, niin ei tule puutumisia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti