Roadtrippi suoritettiin rohkeasti ja ongelmitta ruosteisella Toyota Carinalla. Seitsemän tunnin yhdensuuntainen matka meni mukavasti menomatkalla Oulunsalon kirjastosta lainattuja vauvakirjoja lueskellessa.
Liikenneturvallisuuden nimissä Jasu köytettiin valjaista turvavyöhön. Jasu on erinomainen matkustaja, joka tyytyy siihen musiikkiin, mitä soitetaan, ei neuvo kuskia, ei voi pahoin ja pitää päänsä muutenkin kiinni.
Möhömahakin (tänään täynnä 26 viikkoa) liikkui sulavasti vedessä, jonne menemiseen meni kyllä nolon pitkä aika "totuteltaessa". Siinä ehti jo muu porukka huudella, että tuu pois, aurinko laskee... no nyt se jo nousee!
Mökkisauna voittaa rivarin sähkösaunan sata-nolla. Oi että ja voi että. Siinä oli kyllä kiva kylpeä, katella vuorotellen saunan ikkunasta kimaltelevaa järveä ja vuorotellen omaa kultaa ja huokailla autuudesta, kiukaan poksuessa, laineiden läiskyessä kallioon.
Paljon tuli syötyä kalaa. Älyttömän hyvää! Voi pojat! Nuotiolla paistuivat sulassa sovussa wilhelmit ja soijanakit. Välillä syötiin lättyjä ja mantsikanmollukoita. Siskon kanssa kökittiin mustikkametässä. Kolme pientä rasiaa sain pakkaseen, sisko rökitti ja noukki niin, että rasiat loppui kesken ja loput piti pussittaa.
Sulkavan torilta (se oli tori, vaikka siinä olikin vain yksi myyntikoju ja siitäkin oli tillit loppu, mutta otettiin sipulia) sai halapaa jäätelöä, kahdella eurolla kaksi palloa päällekkäin. Otin yhtenä päivänä minttua ja suklaata ja toisena suklaanougattia ja suklaata. Ja sotkin paidan, huolettomasti!
Iltaisin pelattiin ruotsalaista raminaa. Neljän päivän turnauksen voitti ylivoimaisesti äiti. Ruotsalainen ramina on korttipeli, jossa täytyy ennen kierrosta luvata montako tikkiä ottaa. Pelasimme viiden hengen pelinä, voisi kai periaatteessa olla myös kolme tai neljä pelaajaa. Pelissä on yhteensä 20 kierrosta, aloittaen niin että kaikille pelaajille jaetaan 10 korttia, seuraavalla kierroksella 9 jne. kunnes yhden kortin kierroksen jälkeen tulee toinen yhden kortin kierros, sitten kahden jne. Korttien jakamisen jälkeen käännetään jakopakasta yksi kortti valtiksi. Jakajasta seuraava aloittaa kysymällä jotain maata - jos maata ei ole, on pakko käyttää valttia, jos sitä on. Ässä on suurin, kakkonen pienin kortti. Jos tikit menevät oikein, saa pelaaja 10+ luvattujen tikkien määrän pisteitä, jos menee väärin, hän menettää niin monta pistettä, kuin tikkejä meni väärin. Jos esim. lupasi kolme, mutta sai kaksi tikkiä, menettää yhden pisteen. Peli päättyy kun kaikki 20 kierrosta on pelattu, eniten pisteitä kerännyt voittaa. Tasapisteissä ratkaisimme pelin niin, että se, joka oli useimmin luvannut oikein, voitti.
Jotenki se huussi oli niin tunnelmallinen. Kiistaton ilonhetki oli se, kun palasimme Savonlinnan päiväreissulta ja huomasimme, että mökin ylläpito oli käynyt tyhjentämässä puuseen. Ah ja eikun nauttimaan! Kuvassa oikealla oleva ruskea rakennus sisälsi vierekkäiset puuliiterin ja huussin, ja tarjosi näin mahdollisuuden leikkiä rippituolia (sain kuulemma ripittäytyä yksinäni).Nukuimme ylempänä omassa pienessä mökissä. Yhtenä yönä oli ihan älyttömän kylmä, mutta mitä pienistä. Ainoa harmi oli joku öttiäinen, joka söi mua yöllä reidestä. Kaikenkaikkiaan öttiäisiä oli paljon ja monenlaisia, mutta ne olivat harmittomia, kuten hämähäkkejä ja sudenkorentoja.
Mökkielämää esittelevät aina kiitollisesti kuviin suostuvat koirat, lentävä lintukoira Taavi sekä kalliolle kauhistelemaan jäänyt Jasu. Ensi kesänä perheeseen kuuluu toivottavasti pieni Vauva Pietilä, joten askeettinen mökkielämä ei ole kovin käytännöllistä. Jasun mielestä oli siinä rajalla, että onko dalmatialaisen vieminen mökille rääkkäystä vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti