Keskipäivää

Koira kehitti valeraskauden ja alkoi tiputtaa maitoa nisistään. Että semmoista henkistä tukea meillä naaraalta toiselle. Liekö se aistii minun raskaushormoonini...?

Eilen leikin pullantuoksuista kotiäitiä ja tein soijamakaroonilaatikon, kaksi erää sämpylöitä (puolet meni siskolle synttärilahjaksi) ja illalla vielä sitä pullaa. Virtaa riittää pesänrakennusvietin toteuttamiseen. Jonkun aikaa maltoin istua sohvalla tänään aamupäivällä ja lukea opinnäytetyön aineistoa läpi. Viime yönä nukuin muistaakseni ihan tai ainakin melkein katkeamattoman yön, vaikka kroppa yrittää opettaa kahelia vuorokausirytmiä vauvan tuloa varten.

Olen lueskellut melkeinpä koko raskauden ajan kahta netin keskustelupalstaa, helistin.fi:n Marraskuu 2008-odottajia ja suljettua msn-ryhmää Marrasmurut 2008, ainoastaan tuohon suljettuun ryhmään olen itse kirjoitellut.

Raskausuutisia olen saanut yllättäen tutuilta - tanssijatyttö odottaa esikoisvauvaa helmikuulle ja puupellettityttö (salanimi tulee siitä, että hän on ollut töissä Agrimarketissa, josta hain kaneille pellettejä häkinaluseksi) saattaa olla vaikka nyt synnyttämässä. Tillitien emännän kautta olen tutustunut erääseen, joka odottaa nyt toista lastaan. Yksi jumppakolleega on suurin piirtein samassa kohtaa raskautta menossa kuin minä. Ja kummisedän, vanhempieni tuttujen, tyttö odottaa toistaan myös. Tässä taidetaan olla "siinä iässä". Vauvanteko alkaa tuntua aika luonnolliselta siinä vaiheessa, kun huomaa ettei todellakaan ole ainoa, joka siirtyy siihen elämänvaiheeseen.

Oksensin suihkussa aamulla. Ensimmäinen pukli raskauden aikana siis raskausviikolla 34+1, että jo oli aikakin. Pahin virtapiikki lähti kyllä oksentelun vetäessä olon veteläksi, mutta jospa kumminkin laittaisi pyykkikoneen pesemään ja sitten vähän sitä ja tätä ja tuota... Yöh, välillä puistattaa. Pitäisikö tässä nyt syödä vai olla syömättä?