Now Playing: Sheryl Crow - Run Baby Run
Juoksin juuri mummilasta kotiin. 28 minuutin sijoitus kannatti - tätä oloa kannattaa tavoitella. Hien mukana poistuu varmasti valtava määrä ikäviä asioita mielestä. Ja velatkin on saatavia, kuten kehonhuollon opettaja Pirjo Orell sanoo vähän kaikesta liikkumisesta.
Oli mahtavaa juosta pitkin asfalttia, kun katulamput valaisivat syksyistä katua, ja pururataa, kun taivas oli tähtiä täynnä. Edellä - ja välillä missä lie pusikossa- pinkoi lumipantteri Jasmine.
Katsotaan miten iltalenkki vaikuttaa unen laatuun. Tosin nukkumaanmeno venyy hirveästi, kun piti mummin kanssa parantaa maailmaa. Pitää mennä perjantaina hakemaan viinimarjamehua ja omenasosetta, en jaksanut nyt ottaa kannettavaksi että pääsi paremmin hilpottamaan.
Juokseminen muuttuu koko ajan helpommaksi. Enpä ole kai aiemmin kehdannut edes sanoa hilpottamistani juoksemiseksi - jotenkin tuntuu että minun etenemiseni on pakko olla jotain kömpelöä hölköttelyä. Mutta juoksua, sitä se on. Enpä olisi uskonut tästäkään tytöstä, että se juoksisi. Jalat vie ja maisemat vilisee. Siinä sitä eksistenssiä.
Sekä koira että emäntä ovat tyytyväisiä ja kierähtävät kohta kuorsaamaan ja näkemään unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti