Juokseminen ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin luulin. Puoli tuntia, keskisyke 150, tuntuu yllättävän kevyeltä hilpaisulta. Kotiin tullessa on mukava, rento olo. Taidan ottaa tämän ihan tavaksi.
"Kato, onko tuo dalmadialainen?" kysyi pikkutyttö vanhemmiltaan. Jostain syystä lapset erottavat dalmatiankoiran kaikista tavallisista koirista. :)
lauantaina, syyskuuta 10, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti