Are you ready for JEE JEE?

Pahimmat painajaiseni eivät käyneet toteen tänään, kun tein ensimmäisen oikean oman alan työpäiväni keikkalaisena yhden potilaan omahoitajana. Komeita mieshoitsuja, tasainen potilas (ei mitään kriittisiä "kaikki laitteet piippaa ja paniikki iskee"-tilanteita), aika kului yllättävän nopeasti, ei tullut mitään ongelmia. Jee jee ja huomenna uudestaan. Saa nähdä millaista palautetta hoitajat osastonhoitajalle antavat, että tuleeko soittoja enää sen koommin.

Lounastunnilla kesäni buukkantui alustavasti täyteen. Suoraan harjoittelun jälkeen pääsen mahdollisesti Kaupunginsairaalaan kahdeksi viikoksi ja sen jälkeen Väinöläkotiin Tuiraan loppukesäksi. Ei mitään järkeä miten hienoa, jos saa tehdä oman alan töitä eikä tarvitse tyytyä mihinkään mikä ei täkyllä nappaa. Työssä sitä parhaiten oppiikin. Ensi viikolla selviää nuo kesätyöasiat lopullisesti, kun menen näyttämään kuonoani paikan päällä.

Eikö joskus pelota, että vähän pidemmän hyvän pätkän jälkeen koittaa takaisinmaksun aika? Että kohtalo tasaa vaa'an niin, että tyytyväisyydestä veloitetaan kovalla kädellä?

Eipä ole ainakaan tasaista. Elämä tuntuu elämältä, kun on kontrastia. Nousua ja laskua, niin kuin sydänkäyrässä. Miksi nyt on niin hauskaa? Biorytmini mukaan (älkää nyt tosissaan ottako, en ole mikään hihuli, kuitenkin itsekin haluat testata omasi) tunteellinen ja fyysinen aktiivisuus on huipussa ja älyllinen pohjalukemissa. Tässä tapauksessa en tee älyllisyydellä mitään, sillä hyvin menee näköjään ilmankin! Tieto lisää tuskaa!

Mr Smith väitti jokin aika sitten, että ajattelen liikaa. Se on muka ongelmani. Sanoin, ettei ajattelu ole ongelmani - HÄN on ongelmani. Se, että ajattelin, oli syy, miksi tajusin että hänestä täytyy päästä eroon, mikäli haluan jollakin tavalla tyydyttävän loppuelämän.

Opiskelijakollega sanoi, että hänen elämänsä on tasaista alamäkeä. Hän yhtyi näkemykseeni, että sellaisessa rinteessä pieni positiivinen pilkahdus, niinsanottu ohimenevä tähtihetki, on vain töyssy ja hyppyri, joka sinkoaa tasaiseen alamäkeen tottuneen matkaajan jyrkkään syöksykierteeseen. Siinä kannattaa sitten yrittää vain nauttia vauhdin hurmasta.

Kaksi aamuvuoroa (meillä on vain aamuvuoroja) harjoittelussa ennen viikonlopun suloista armahdusta. Huomenna on jälleen keikkalais-iltavuoro, josta maksetaan ihan oikealla rahalla. Perjantaina bodysteppiin, sen jälkeen serkun synttäreille. Lauantaina bodypumppia ja bodybalancea. Sunnuntaina jo kolmatta kertaa perinteeksi muodostunut äitienpäivän bodybalance, jonka jälkeen vierailut molemmilla isoäideillä. Niin ja perjantai-iltaan ja lauantaille ja ehkä sunnuntain puolellekin Mr Huntia niin paljon kuin irtoaa. Give it to me, baby!

Nyt täysjyväspagettia ja soijarouhekastiketta... törkiän hyvvää! Sitten Jasminen kanssa rentouttavalle iltakävelylle, en varmaan jaksa hirveästi juosta vatsa täynnä. Ja hyvissä ajoin nukkumaan! Ai, se "hyvissä ajoin" taisi mennä jo tätä kirjoittaessa.