PerkeLE!
Päätä särkee. Syynä on psyykkis-fyysis-sosiaalinen vitutus.
En osaa olla iloinen kiinnityksistäni kesätyöhön kesä-heinäkuulle. Olen varma, että sitoutumiseni jälkeen tulleet työtarjoukset ovat parempia, mutta koska olen moraalinen otus, en voi perua jotain minkä olen jo luvannut.
Tänään minulle ja opiskelijakollega-kämppis-kombinaatiolle kerrottiin, että olemme suorittaneet 14 h liian vähän edellisessä harjoittelussa. Eli nyt pitäisi tehdä sitten pari päivää lisää... mihinkähän ihmeen väliin? GRRRH!
Minä ja Mr Hunt emme halua tiettävästi samoja asioita. Minä haluan pikakelauksella jonkin prinsessasadun, ja vauvan, olen nähnyt niitä liikaa - olen nähnyt liikaa lapsettomiksi jääneitä tätejä, jotka huokailevat "se on nyt liian myöhäistä" vauvan nähdessään. Tai siis, minä haluan vain vähän huomiota ja tietää, milloin suurin piirtein seuraavan kerran nähdään.
Sanoin eilen, että jos sama aaltopituus ei löydy niin parempi ettei ruveta leikkimään mitään. Minun piti pysyä kaukana kaikista romanttisista viritelmistä.
Inhale, exhale...
Ainoa vaihtoehto on lähteä bodycombattiin. Joku oli löytänyt tiensä blogiini hakusanalla "vitutuksen hoito". Kyllä täältä lääkkeet löytyy!
Olisinpa sellainen, että ottaisin pari paukkua ja istuisin sohvalla aivottomana tuijottaen pornoa kunnes rentoutuneena tulisi aika lähteä takaisin työharjoitteluun, jossa toimisin robottimaisesti ja olisin päivän päätteeksi edelleen rentoutunut.
Ajatellaan nyt (*kiroilua*) jotain positiivista väkisin.
---
Kylläpä se nyt vastustaa... jokaisella kultakolikolla on kääntöpuoli, joka paljastaa lantin tökeröksi väärennökseksi.
Parasta olisi kun ei ajattelisi yhtään mitään.
Napsautan sykemittarin pannan paikoilleen ja soitan pari psyykkausbiisiä. Ei muuta ku jauhamaan oikeaa suoraa mielikuvitusvastustajan kuonoon.
Illalla voisi yrittää endorfiineissa katsoa pari jaksoa Aliasta ja tehdä vaikka kasvonaamion.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti