Joskus on vaan tällainen fiilis. Taka-alalta paistaa kehnon jeejee-psyykkayksen takaa valju alakulo, jota en osaa kytkeä todellisuuteen. Eihän ole mitään syytä olla surullinen?
Tietenkin on niin, että kokonaisuus ei ratkaise. Ei se että suurin osa asioista on loistavasti. Yksi kynttilä täydellisessä kermakakussa ei suostu syttymään. Pitäisi lakata kuvittelemasta naiivisti, että kaikki voisi olla täydellistä.
Muutos tekee ihmiselle aina stressiä, oli se sitten positiivista tai negatiivista muutosta. Ehkä tässä on jotain sellaista. Jopa se, että saa tehtyä asioita ja hommat rullaavat eteenpäin, voi jollain tavalla stressata. On se hullua.
Sain jotain eloa kampeamalla itseni tehoelvytykseen jumpalle. Heti bodycombatin ensisekunneilla sain aivan uutta virtaa ja kaksi tuntia meni tuskatta - tai siis semmosella sopivalla tuskalla. Uudestisyntynyt. Aika vähällä vaivalla! Ananasrahka maistuu taivaalliselta.
Ei tarvi kyllä paljon elämää suunnitella, tämäkin viikko on ihan täpötäysi. Flegmaattinen seinäntuijotus, sohvallamakoilu, tavaroiden järjestely ja vaikka ihan nautinnon takia kokkaaminen tekisivät hyvää.
Mikä lie hormonihäiriö, näitähän nyt tulee ja menee kaikilla naaraspuolisilla. Mukavaa on se, että en tunne itseäni murhanhimoiseksi, levottomaksi tai raivostuneen turhautuneeksi. Ei ole vaaraa että tekisin mitään pöliää hetken mielijohteesta. Harmittelen tässä vain paikoillani ja odotan rauhallisesti että menee ohi. Liika analysointi ja pähkäily luultavasti vain pahentaa tilannetta niin kuin haavan sorkkiminen.
Iltakävelylle prinsessan kanssa. Näyttää kesäyöltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti