Se yksi kiva poika oli paras asia, mitä tällä viikolla minulle tapahtui.
(Kyllähän sen tietää mitä näistäki seuraa, saakeli ei muuta ku itkua ja hampaiden kiristystä.)
Hymyilin typerästi lompsiessani päivälenkin läpimärissä lenkkareissa. Kaija Koon "Tule lähemmäs beibi" on alkukesän jeejee-piisi.
Hämmentävää miten rautainen jeejee-ego pehmenee nougatiksi, mielen täyttää epävarmuus, ja liikuttava toive siitä, että voisin olla jollekin elämän aurinkoinen asia. Haluaisin ihan tosissani tehdä kaikkeni.
Vuorokausirytmi ois kiva. *haukotus* Aika kauan kesti vetää johtopäätös, että keskiöinen kahvinjuonti tekee nukkumisesta ihan mahdotonta. Tunnen itseni zombieksi ja luultavasti myös ulkoinen olemukseni kuvastaa näitä tuntemuksiani.
Onpas rauhallinen ja pysähtynyt sunnuntai-ilta. Odotan Beebeä kotiin reissusta. Ihanaa, taidanpa vihdoinkin viettää yhden illan ihan vaan telkkaria katsellen. Saisinpa säilytettyä tämän saman kiireettömän ja stressittömän olotilan koko ensi viikon läpi. Vai onko kyse siitä, että minulla ei riitä energiaa ymmärrykseen, että kyseessä on oikeasti kriisitilanne ja pitäisi panikoida?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mulla taas se kesän Jee-Jee biisi on Valvomo - Mikä kesä?
-Riffi
bäägh, mitään paniikkia kannata ottaa jostain heeboista. heebot tulee ja menee, ja jos ei menekään niin kahta parempi. oma paino on näissä se rullaavin juttu.
tsemppiä!
Paino on voimaa ja ylipaino ylivoimaa - tällä sekunnilla tuntuu että kun homma menee painollaan, se tarkoittaa sitä että se menee suurinpiirtein sitä vauhtia mitä mikä tahansa mikä tippuu pystysuoraan alaspäin...
F-f-f-falling!
"Tällä liikennekäyttäytymisellä en olisi kovin huolestunut kolesterolistani", tai siis, ei se vauhti vaan se äkkipysäys.
Rakastumiseen ei oo turvavöitä eikä mulla ainakaan minkäänlaisia ABS-jarruja.
Lähetä kommentti