Huh huh. Vai että tämmöstä menoa sitten! Kauankohan tätä kestää, tämä on henkisesti ja fyysisesti rasittavaa. Ajan silmät kiinni ja odotan, että kohta tömähtää. Pelottaa aivan helevetisti. Pelko tekee minusta ahdistuneen, estoisen ja kaikinpuolin omituisesti käyttäytyvän.
Kikatan levottomasti. En pysty ajattelemaan (mitään muuta)... enkä poistamaan typerää virnettä naamaltani. Olen yhtä aikaa maailman onnellisin tyttö... ja jostain syystä myös kummallisella tavalla alakuloinen. Voisin itkeä ihan ilman syytä. Tahallani fiilistelen, voi että kun se ja se ja se hetki olivat niin ihania.
No joo, vaan eipä oo tylsää!
Voisin tänään mennä ajoissa nukkumaan, se olisi ehkä paras asia mitä voin itselleni antaa.
Täältä tullaan, muistuttaisin sua:
koko elämäsi olet etsinyt vain mua.
Olen täyttä kultaa, kaunein päällä maan.
Asettukaa riviin, tänään prinssi valitaan.
Kaiken saat, mitä olet etsinyt,
oikeastaan etsinnät voit lopettaa jo nyt.
Tässä ollaan, opettele mua.
Minä olen täydellinen, ala rakastua!
PMMP: Kumivirsi
Tiedän, miten arvokkaasti pettymykset ihmisen sielua jalostavat. Mutta en vain kerta kaikkiaan ole valmis nielemään enää pettymyksiä. Lupaan itselleni liikoja joka päivä. Toivon niin älyttömän paljon!
Pettymyksiä tulee silloin kun odotukset eivät ole realistisia.
Vtu realismiako tähän vielä kaivataan, mitähä?!?
Ihan relasti nyt vaan. Antaa luonnon hoitaa hommansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti