If we had no faults of our own, we would not take so much pleasure in noticing those of others. - Francois duc de la Rochefoucauld

Minulle sanottiin päin naamaa, että muut ihmiset eivät pidä minusta ja että olen itsekäs, ilkeä kusipää.

Minä pidän ihmisistä, todella pidän. Yleisesti ottaen minua kohdellaan hyvin ja minut otetaan lämpimästi vastaan. Uskon, että sitä niittää mitä kylvää, ja hymyyn vastataan hymyllä. En oikeastaan osaa sanoa yhtään ihmistä, jossa en jotain hyvää näkisi - ja hyviin asioihinhan nimenomaan pitää keskittyä jos aikoo tässä elämässä selvitä jeejee-meiningillä.

Kukaan ei ole minua onnistunut loukkaamaan niin verisesti, että olisin katkera, kaiken olen antanut anteeksi, kaikkeen on jokaisella jokin syy. Muutama asia on jäänyt selvittämättä ja siitä olen toki pahoillani, mutta en ole kai riittävän rohkea lähteäkseni yksin matkaan, jos toinen ei tule vastaan... osoittaa minussa laiskuutta ja välinpitämättömyyttä, jotka ovat molemmat huonoja piirteitä.

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta kyllä minä oikeasti haluaisin olla, sillä tavalla että tulisi selväksi että minulla ei oikeasti ole mitään yhtään ketään vastaan. Kyllä täällä lääniä on sen verran, että hajurakoa löytyy, kunhan nyt ihan perusperiaatteena pidettäisiin sitä että tullaan toimeen. Meitä on moneksi ja kaikille löytyy kyllä paikka maailmassa. Erilaisia persoonallisuuksia tarvitaan eri hommiin, juuri niistä erilaisuuksista voidaan ammentaa väriä ja näkökulmia.

Osaan olla teräväsanainen, rehellinen, suora. Olen täysin teeskentelemätön, lahjomaton, enkä koskaan sorru perseennuolemiseen. Se on minun mielestäni aitoutta. On mahdotonta miellyttää kaikkia. Jospa kaikki ihmiset ymmärtäisivät tämän niin olisi paljon vähemmän heikkoja itsetuntoja liikenteessä. Ei kaikkien tarvitse olla mitään ADHD-sähköjäniksiä, jotka haluavat muuttaa kaiken kovaäänisesti - tai vaihtoehtoisesti hissukoita, jotka alistuvat muiden tahtoon. Mutta että jokainen sisimmässään hyväksyisi sen, että ihmiset ovat erilaisia, toimeen on vain tultava.

Hiekkalaatikoita on monta ja jokaiselle löytyy lapio. Ei ole pakko leikkiä samalla laatikolla jos ei halua. Kyllä kaikille löytyy kaveri, niin kuin palapeliin loksahtavat palaset, ei kahden härkäpään tarvitse leikkiä keskenään jos siitä tulee vain verinen taistelukenttä. Ne voivat katsella toisiaan vähän kauempaa ja heilutella korviaan hyväntahtoisesti kun kärpäset pyörii ympärillä. No problem, what so ever.

On ihmisiä, jotka eivät osaa sanoa EI. He ottavat vastaan ihan minkälaista paskaa kohtelua tahansa. Dr Philillä olisi tästä paljonkin viisasta sanottavaa. Ei tarvitse olla ilkeä tai kusipää, jos sanoo "nyt saa riittää". Luultavasti hoitoala kärsii tämäntyyppisten alentuvien persoonallisuuksien yli/alivallasta niin, että työolosuhteet ja palkat pysyvät siellä missä pysyvät. Jokainen vastarannan kiiski tulkitaan vaikeaksi ihmiseksi, usein sekä työelämässä että vapaa-ajalla, mutta vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan. Onko se itsekästä? Uskon, että oman edun ajaminen usein ajaa myös niiden etua, joita samalla edustaa.

Minulla ei ole tarvetta mielistellä ketään eikä minua suuresti kiinnosta muiden ihmisten mielipiteet minusta. Se ei tarkoita, ettenkö haluaisi sopeutua yhteiskuntaan, työyhteisön ja ryhmän jäseneksi. Siinä onnistun mielestäni aivan mainiosti. Minun hyvänhuomenentoivotuksiini vastataan töissä joka aamu. Minusta riittää, että on oma itsensä ja suhtautuu niin, että ajattelee joka päivä menevänsä töihin olemaan mukava potilaille ja työkavereille. Olen aivan ihastunut uusiin työkavereihini, joiden kanssa olen nyt kaksi päivää hääräillyt. Eilen vielä vähän vieroksuin heitä ja tunnustelin mistä heidät on tehty. He ovat kertakaikkiaan mahtavia ihmisiä, ja uskon että saan heistä paljon iloa ja voimaa elämääni seuraavan kuuden viikon aikana - toivottavasti he myös minusta jotain.

Ihminen voi toimia kahdella tavalla. Hän voi joko reagoida refleksinomaisesti kaikkiin ärsykkeisiin tai toimia tahdonalaisesti omaa toimintaansa säädellen. Ihminen voi hallita omia tekojaan, tunteitaan ja ajatteluaan. Loukkaantuminenkin itsessään on reaktio. Emme kai oikeasti voi olla niin yksinkertaisia elikoita, että reaktiomme on ennalta-arvattava, suora vastine ilman että käsittelemme asiaa sen enempää? Kannattaa vähän miettiä, kuinka pienen asian antaa nostaa myrskyn omalle pienelle lammelleen. Jos annat jonkun hetkauttaa mielenrauhaasi niin, että jopa loukkaannut, et ole asian yläpuolella, vaan itseasiassa hävinnyt.

Minua voisi tietenkin loukata se, jos minun mielestäni hyvä ja kaunis ihminen sanoo minua kusipääksi. Hänellä varmasti on omat syynsä, enkä voi häneltä sananvapautta ja oikeutta henkilökohtaiseen mielipiteeseen riistää. Minulla on kuitenkin vapaus, oikeus ja velvollisuus itseäni kohtaan sulkea korvani sellaiselta, mitä en halua kuulla. (Tässä voimme oppia jotain palautteenantamisesta - jos sitä ei osaa antaa, sitä ei myöskään oteta vastaan.)

Minä yritän parhaani mukaan reagoida asioihin tietoisesti. Siispä sinä, kusipääksi nimittäjä, joka tätä kuitenkin luet, mutta et tietenkään missään nimessä sitä myönnä... Minä ihan uhallakin pidän sinusta edelleen. Sinun ei tarvitse pitää minusta. Mutta tiedä, että sinun vihasi on sinun omaa taakkaasi, jota kannat. Toivon sinulle vahvaa selkää sen kanssa. Minä yritän nähdä ihmisissä ne kauniit puolet. Minä ihan tahallani unohdan kaiken paskan mitä olet sanonut, kaikki luonnevikaiset tempauksesi ja sen miten vaikea narttu välillä osaat olla. Minulle sinä olet aina kaunis, hauska, hurmaava, rakaskin niin kuin olen monta kertaa sanonut. Revi siitä.

Meissä kaikissa on monta puolta. Emme ole piruja tai enkeleitä. Jos joku tökkää sinua hiilihangolla pyllylle, niin ole sinä fiksumpi ja lehauta valkoisia siipiäsi, kerää sädekehäsi ja lähde paikalta. Piruksi ruvennut harvoin on kovin vastaanottavainen rauhoitteluille - trust me, I know these things. Voimme itse valita seuramme - ja työkavereista pitää saada se enkeli tietysti esiin jollain muulla keinolla, kuten vaikka sillä hymyllä ja hyvällä huomenella.

En pyydä anteeksi sitä että olen olemassa. Je suis comme je suis.