Tahmeat vapaapäivät

Viikonloppu on tällä kertaa aikaistettu, vapaapäivät ovat torstai ja perjantai. Todella omituista. Tunnen itseni lintsariksi. Luultavasti viikonloppuna tunnen oloni huijatuksi, koska en muista saaneeni maistaa vapautta etukäteen. Onneksi ensi viikonloppu on vapaata. Ja viikonloppuilloista pitäisi kyllä saada ihan hyvin fyffeä. Sitten kun palkanmaksun aika koittaa jonain kauniina päivänä.

Kotona on vähän yksinäistä, mutta ihan viihtyisää. Kestän joutilaisuutta erittäin huonosti. Siis seinääntuijottajaksi minusta ei ole, mutta aika kyllä rientää tavalla tai toisella tässä härvätessä.

Olin eilen ihan hemmetin huonolla tuulella, kai siksi että unohdin syödä taas vaihteeksi (blondi...) ja koska heräsin järjettömän aikaisin, olin iltapäivällä jo ihan sippi. So-called bänditreeneistä ei tullut hevon helevettiäkään, paitsi yksi lupaava nyyhkylaulu pistettiin alulle, kun vitutuksesta pystyi ammentamaan. Pelkäsin kyllä että kyseessä on jokin harvinaislaatuinen hormonihäiriö ja olen paksuna, mikä ei ehkä parin viikon jälkeen ole paras käänne parisuhteelle (tänään on 26. osavuosipäivä). En nykyään kilahtele ihan mistä sattuu, jee jee yleensä toimii ja ihmettelin ihan aidosti että mikähän nyt mua oikeen riivaa.

Ihme kyllä miehen ei tarvinut keksiä miten äkäpussi kesytetään, koska menen ihan heikoksi pelkästä katseesta. Vähänkö ehkä oon helppo. Ensiapu on aina se, että äkkiä ruokaa, ja omatoimisesti kykenin tuosta suoriutumaan.

Bodypump alkaa kahden tunnin päästä. Prinsessa Jasmine haluaa ulos. Pyykkikone pesemään. Kikherneet luultavasti kiehuvat yli tällä nimenomaisella hetkellä. Haukotuksia, haukotuksia. En saa koskaan mitään valmiiksi, päiväpeitekin on nakattu puolihuolimattomasti sängyn päälle, vaikka yhdellä vedolla sen saisi näyttämään siltä kuin kuuluukin. Menen katsomaan mitä kikherneille kuuluu.