Kyllä se larppaaminen on hyvä harrastus nuorille. Siitä esimerkkinä vaikkapa tämä larppileiriltä otettu kuva. Se on oikein, että annetaan lapsille (ks. leirikuva) mahdollisuus tulla aivopestyksi varhaisessa vaiheessa.
Yhtäkkiä rupes tekemään mieli päästä larppaamaan. Harvemmin arkielämässä pääsee avoimesti toteuttamaan fetissejään.
Itse aloitin tämän turmiollisen harrastuksen vuonna 1998. Fyysisesti parhaita kokemuksiani - ainahan parasta on ovela juonittelu, jep jep - ovat koulun jumppasalin pukuhuoneessa eli avaruusaluksen kopissa pelosta hytiseminen darthvaderimaisesti hönkivän mökön kiertäessä läheltä, sidottuna ja suukapuloituna märiseminen kylmässä pottukellarissa, juokseminen metsässä henkeni edestä... kaikki missä syke nousee. Endorfiinia. Adrenaliinia, beibi. Ei tunnu missään! Meissä kaikissa asuu pieni masokisti, joissakin se puoli on sitten vähän hallitsevampi. No, on se melkein yhtä hauskaa osoitella sydämettömästi lajitoveria leikkipyssyllä ja tylyttää vähän. Ollaan sitten kavereita pelin jälkeen, eiks jeh?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti