Isältä pojalle

Katsoimme koulussa Visa Koiso-Kanttilan elokuvan "Isältä pojalle" (IMDB). Ei ehkä tunnu missään ihmisellä, jolla ei ole omakohtaista kosketuspintaa aiheeseen. Itselläni on käsittelemättömiä, mutta ei invalidisoivia, lapsuuteen liittyviä ristiriitaisia tunteita liittyen isän alkoholinkäyttöön sekä muuten tyrannimaiseen auktoriteettiin, järkeilyllä hengiltä väsytettyä katkeruutta, "en jaksa enää olla katkera ja olen kasvanut aikuiseksi ja asia ei minua enää kosketa". Olen joskus niitä yrittänyt selvittää ja keskustella isäni kanssa, vastaukseksi olen saanut jotain tyyliin "sinulla on selvästikin paha olla, toivottavasti löydät apua". Tämän asian kanssa olen ikuisesti murrosikäinen, joka on väärässä ja olla ei ole oikeutta näihin tunteisiin, kuten pelkoon ja epävarmuuteen ja pettymykseen.

Tiedän, että lapsuudenkokemukseni vaikuttavat koko loppuelämäni ajan. Arvioin jokaisen tapaamani sulhasehdokkaan kohdalla, kuinka juominen voisi lähteä käsistä. Mieluiten ottaisin lasteni isäksi absolutistin. Viina ei ole mikään elinehto ja sitä arvostetaan liikaa. Ongelma ei ole pelkkä viina, se vain heijastuu siihen, laajemmin ajatellen kyse on ongelmanratkaisutavoista ja tunteiden ilmaisemisesta. Pohjimmiltaan jopa rehellisyydestä omaa itseä kohtaan.

Minua auttaa se, että olen pystynyt keskustelemaan siskoni ja veljeni kanssa - ei, minä en ole yliherkkä, ei, se ei ole minun mielikuvitukseni tuotetta.

Iletti siis elokuvan isän säkkipäisyys ja teräksenharmaa torjuminen.

Ihminen, joka on suojattu defensseillä (liittyen omaan lapsuuteensa), on kuin eloton kuori, ja pienikin herkkyys ja joustaminen voisi murtaa koko robottimaisen systeemin. Kontrollinmenetys on kai kauheaa. Menisikö pohja kaikelta? Siis - kyllä miehen pitää osata itkeä. En huoli miestä, joka ei osaa itkeä! (Muutenkin kuin kännissä.)

Mikä ero on sillä, että tietää jonkin hinnan, kuin että tietäisi sen arvon?

Psykiatrisessa harjoittelussa tutustuin sukupuun tekemiseen, joka on oiva tapa selvitellä erinäisiä asiayhteyksiä, ymmärtää paremmin omaa, perheen ja suvun historiaa. Metodia käytetään paljon perheterapiassa, mutta myös yksilöterapiassa. Paha mieli voi olla kaatuvien dominoiden ketju, joka siirretään tiedostamatta ja tahattomasti isältä pojalle. Ei-kenenkään-vika, mutta voisiko omaa ajattelua kyseenalaistaa, ihan vaan varalta? Säkkipäisyyttä, perkele!