Yksinomaan oman itsensä räkänokka

Hiiteen kaikki mielen mustuus, me suoritamme itsemme tästä retkestä kuin enkelit. Asiat käyvät hyvin, peijakkaan hyvin, eikä yhtään syytä päätä kallistella. -Aleksis Kivi

Tänä aamuna ketutti. En tiennyt miksi. Sitten aloin epäillä, että ehkä se johtuu vain siitä, että en pidä aikaisista aamuherätyksistä. Tai pidän. Tai en pidä. Ennemmin heräisin kaksin ja völläisin sängyssä ikuisuuden kuin heräisin yksin tällaiseen pimeään ja kylmään aamuun ajatellen, että kohta on muuten kiire. Ja sitten vielä mietin että miksi ottaa päähän.

Päivän ehti sitten pelastaa kuitenkin pieni kömmähdykseni, eli koulu alkaakin vasta klo 9 eikä 8.15. Aika on suhteellista ja aamulla 45 minuuttia on enemmän kuin muulloin.

Kaikkea yltäkyllin! Nauttiaksesi elämän mausta ota se isoina siivuina. Kohtuus on munkkeja varten. -Robert A. Heinlein

Kävin eilen salilla ja nyt on semmoinen olo, niin kuin olisi jotain tullut tehtyäkin. Ehkä. Tein ihan hulluna ja toivoisinkin nyt olevani liikkumiskyvytön, että takuulla tietäisi tehneensä, mutta ei tässä olemisessa ole mitään vaikeaa. Höh.

Viime viikko oli pitkä ja ihana.
Herää kysymys, että mistä on kysymys? Mitä tapahtui viime viikolla?

Öö.

Kävimme pulkkamäessä Kempeleessä ja oli kivvaa, sitten juotiin glögiä ja syötiin pipareita ja torttuja. Sain lauantaina saumattua kesällä aloittamani mosaiikkityöni, ja sunnuntaina vielä viimeistelin sen ja vein isänpäivälahjaksi. Seuraavaan taideteokseen on jo idea päässä. Harvinaisempaa että minä saan jotain valmiiksi.

Käytiin perjantaina yksissä tupareissa piipahtamassa, ihan hauskaahan se oli nähdä pitkästä aikaa paria työkaveria (varoitus: työpaikkaromanssi voi päätyä avioliittoon). Kävin lauantaina pyörähtämässä Sanginjoella katsomassa larppaajia. Olihan se kiva nähdä ihmisiä, joita näkee harvoin, mutta toisaalta muistin sitten miksi näen heitä niin harvoin. Ennemmin viihdyn ystävien pienessä seurassa kuin isossa hälinässä. Taidan tulla vanhaksi.

Joo ja päätin, että kriisikeskukselta saavat antaa mulle jonkun opinnäytetyön aiheen. Että se ratkeaa sillä.

Sunnuntaina bodybalancen alussa ohjaaja yllättäen veti ässän hihasta ja saimme kokea seitsemän kappaletta uutta ohjelmaa (siis ensimmäiset kolme oli nykyisestä ohjelmasta), joka siis julkistetaan oikeasti vasta marraskuun lopulla, mutta ko. ohjaaja on Suomen toinen bodybalancen kouluttaja, joka opettaa ohjelmat siis eteenpäin ohjaajille ympäri Suomea, ja ohjelma on nyt hänellä "testissä".

Muutenkin viime viikolla tuli käytyä pari kertaa combatissa ja pumpissa. Muuten on tainnut olla muka jotain muuta...? Tällä viikolla pitäis jaksaa pyöräillä salille, viime viikolla ei huntsittanut vaan juonin itseni treenaamaan autokyydillä. Eilen pääsin äidin kyydillä ja tänään Marian kyydillä, kun mennään combattiin... niin mikä pyöräily...?

En osaa laskea montako yötä sain nukkua viime viikolla maailman ihanimmassa kainalossa, mutta se oli niin ihanaa, että aika hassua oikeastaan miten ihanaa se voikaan olla. Onnellisuus on aika pöliä olotila. Mua ei haittaa mikään asia, koska jotenkin tämä ihanuus saa tuntumaan olon siltä että pystyn kyllä ihan mihin vaan. En tiedä mitään mukavampaa.

Day and night
I'm always by your side
Cause I know for sure
My love is real, my feeling's pure
So take a try, no need to ask me why
Cause I know, it's true
I'm still in love with you

I need a miracle, I wanna be your girl
Give me a chance to see, that you are made for me
I need a miracle, please let me be your girl,
One day you'll see, it can happen to me

Cascada - Miracle

Hirveästi joutuu tekemään töitä eksistenssin kanssa, ettei koko ajan olisi SITTEN KUN. Tai valitettavasti enemmän SITTEN JOS, mikä on vielä köyhempää ja surkeampaa. Eilen onnistuin hetkellisesti kun otin puolen tunnin nokoset ennen salille lähtemistä Jasmin (rakasrakasrakas hellyyseläin!) kanssa. En kaivannut mitään sillä hetkellä, kun vain pötköteltiin - joo, otin koiran sänkyyn, minulla ei ole ketään joka siitä urputtaisi!

Sekoittelin äsken aamupirtelöäni ja mietin, että pitäisi vissiin nauttia tästä suhteellisen kiireettömästä aamusta, kun ei ole mitään räkänokkia, joita pitäisi pukea ja syöttää ja... aivan mielelläni kaipaisin tätä suhteellista kiireettömyyttäni. Aivan hullun mielelläni tekisin aamupalaa jollekin toisellekin kuin itselleni. Minusta olisi aivan mukavaa nipistää aina jostain vähän "omaa aikaa". Nyt kaikki on omaa eikä sillä tee edes mitään. Voin tehdä ihan mitä vaan - itsekseni, itseni takia, itselleni, itseäni varten. Turhuutta!