Perjantain diibadaabaa

Olikos bodypumpit vai ei, no tais olla pitkästä aikaa tänä aamuna ja aika ihanaahan se oli joo. Kolmen päivän bodycombat-putken jälkeen on sisäreidet hiukka hellinä potkimisesta. Eilisessä bodybalancessa vasen nimetön niksahti ja on nyt kipiä - kuka puhaltaa?? Kaikesta päätellen alan olla vähitellen "back on track". EI TUNNU MISSÄÄN! No itseasiassa kyllä tuntuu, ja pitääkin.

Huomenna piti mennä larppaamaan, vaan peruin sitten kun olis niin myöhään mennyt siellä. Ja hahmokin oli niin masentava, että olisin vaan masentunut, ja en halua masentua. Meen sitte serkuille syömään pizzaa, sonki paljo kivempaa, en oo sielläkään käynyt niinku hirviän pitkään aikaan. Jassunki saa ottaa mukaan, se on mulle tärkiää että se on mukana. Mutta jos ei mennä hirviästi asioiden edelle, niin tänä iltana käydään pyörähtämässä tyttöjen kaa Onnelassa (mullon tipaton marraskuu, niin ei mitään hanat auki-meininkiä). Ja sitten mää koitan olla rauhassa.

Mää nyt koitan olla ihan rauhassa. Mutta.

Moon kiinni yhessä hetkessä, joka eilen oli tuossa mun kämppäni ovella, yhessä katseessa, joka poras kyllä taas niin syvälle tähän ihmiseen, että ei se sitä itse tiedäkään mitä se tekee, enkä minä tiiä miten se sen tekee.

Niin enkö sais olla kiinni, kun se on ihanaa?

And laughing
Is so very close to crying
When there’s nothing to defend
It gets you in the end
And living
Is so very close to dying
You struggle on and on
To find where you belong
Where do you belong?

Eurythmichs : Anything But Strong