Tätä tragikoomista saippuasarjaa voi seurata huoletta jättämällä jaksoja väliin. Viihdyn. Tunnen olevani lumilinnassa suojassa, ulkopuolelta aistin yllättävää pettymystä. Jos en olisi varma, en olisi aivan varma. Tiedän mikä on käypä hinta mistäkin. Minua ei saa mikään herpaantumaan.
Hiukan pornograafista, vähän liian maallista, hiukan pornograafista, mutta kaunista, lauloi Tuula Amberla.
Onnellisuus on "hetkinen..." kurjuuksien välillä. Tilulilu, Girl From Ipanema. Sen hetken takia voisin kuolla hetkenä minä hyvänä onnellisena. Petollista vai mitä?
Jatka,
jatka,
jatka.
Täysikuu.
Ei kannata kiintyä liikaa mihinkään, mistä ei olisi valmis luopumaan. Jotkut eivät voi ottaa koiraa, kun eivät kestä sitä, että joutuvat siitä viimeistään eläimen vanhettua erkanemaan. Mitä muuta elämä on kuin jatkuvaa saamista ja luopumista? Voiko, kannattaako, pystyykö itseään suojaamaan elämältä? Ja mikäs järki siinä sitten olisi?
Tulimmeko tänne odottamaan kuolemaa kuplamuoviin käärittyinä? Avosylin kulkeminen, vastaanottaminen, on ainoa keino saada mitään. Hinta on järkyttävä - melko kallista! Mitä eroa on turpaansaamisella ja turpaanottamisella? Ei taisteluarpia kanneta muita varten.
Olenko minä meistä kahdesta ainoa, joka tuntee tämän? Kun hengitämme samaan tahtiin ja mietin onko meissä juurikaan eroa, vai oletko sinä jo osa minua ja minä osa sinua. Kun minusta tuntuu aivan kuin olisimme tunteneet ikuisuuden, olenko minä sinulle vieras?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Taas tulee hyvä mieli täällä sun luonas. :)
Että jotain tapahtuu ja ihmisiä jännittää toiset ihmiset, siis hyvällä tavalla.
Lumi narskuu ja täysikuu paistaa. Tuletko sieki ihan pöhköksi kuusta?
Olet jo pari kertaa siteeraannut lauluja, joita mie tunnen. Ihan ihme, koska yleensä saan kuulla että mullon ihan outo musamaku. No eipä ookaan hähhähhää, kun joku muukin kuuntelee samaa kamaa! Kiva. Se on se yhteenkuuluvuus jotain se.
Kaunista alkavaa viikkoa ja alenevaa lämpöä, noin niinku kroppaas. :)
Lähetä kommentti