Maanantai tuntuu maanantailta

Onpas omituista. Pitkästä aikaa täällä koulussa, ja tämähän on mukavaa. NIIN SIIS... MITÄ!? Ikääntyneen hoitotyön perusteet-kurssin aloitti tosi viisas ja osaava opettaja, joka on vain agentisti naamioitunut kuivakaksi mummonhalaajahöppänäksi. Kliininisessä alkutestissä testattiin sanastoa sun muuta ja muistin ihan yllättävän hyvin ja tunsin itseni älykkääksi. Hämäävää, tuntemus jota olenkin pitkään kaivannut. Parin tunnin perusteella sanoisin, että täällähän voisi vaikka viihtyä. Antakaa minulle mahdollisuus todistaa vääräksi se, että opiskelussa olisi jotakin loistokasta. Mutta minulla on tämä atk-luokka ja nämä lajitoverit täällä ja tämä on kivvaa. Minä kuulun johonkin. Minulla on lupa tulla tänne opettelemaan näitä kaikkia jutskasysteemeitä, joista osa on tärkeitä.

Aamupalaksi paahdettuja ruispaloja, juustoa, raakaa valkosipulia slaisseina päälle. Välttelen lajitovereitani ja eristäydyn kauemmas. Vastustajat hönkisin hengiltä. Eilen kävin vähän juoksentelemassa, mutta ei tunnu missään. Kevyttä, kevyttä, vaikka ei vissiin yhtään jouhevaa, mutta entä sitten kun itestä tuntuu hyvältä. Täysvoimainen olo, melkeinpä. Huonosti tuli nukuttua, mutta tulipa kuitenkin. Mp3-soittimessa riittää virtaa ja poppendaali soi. Kyllä tämä on hyvä, on. Yritin kyllä synkistellä ja pukeutua kokomustaan.

Moon ihan mahoton! Mulle on luvattu keskiviikkoilta, ja sain eilen hyvänyönsuukon (piti ite mennä hakemaan), ja mää en oo mihinkään tyytyväinen. Mitä tää on tää kärsimättömyys sun muu härpäke. Antakaa mulle jotain muuta ajateltavaa. Mutta en mää toisaalta halua että mun elämä pyöris minkään epäoleellisen ympärillä. Keskiviikkoon on noin kolme viikkoa, tai siis kaksi yötä.

Infernalin "From A To The B" raikaa kuulokkeista niin että kyllä muutkin kuulee, että tämä tyttö ei tänään hevistele. Tässon hyvä biitti ja menee etiäpäin ku juna.

I THINK I LIKE YOU, I THINK I DO!

Mää sain eilen takas mun tonnikalalasagnen, jota mää oon kaivannut ku pallonsa hukkaan haudannut koira. Muutenkin aika... ihanaa. Aika pysähtyi kun sain kietoutua siihen ihmiseen yöllä, kuvittelenko mää vai ollaanko me niinku muovailuvahasta yhteen pyöriteltyjä, onko tämä nyt sitten mun päässä rakenneltu harha vai onko tässä jotakin muuta? En mää itteäni kyllä aivan täydestä tällä hetkellä ota. NO OU MAI GAAD, alanko kohta märiseen täällä kaikkien nähden. On tää elämä taas vaihteeksi hienoa. Ihan hirveetä. Hienoa. Ihan hirveetä. Mene ja tiedä.

Suudenly I see this is what I wanna be. Ihanaa rakkautta vaan kaikille!