Hilirimpsis!

Eilen vähän väsytti. Koulun jälkeen menin suoraan sänkyyn, heräsin katsomaan tiistain pakollisen Pako-sarjan (oo äm gee, insinöörit on hottiksia) ja jatkoin unia. Näyttihän tuo illalla olleen hieman lämpöäkin.

Sinnillä vaan kouluun kaheksaksi. Tai siis melkein. Nissanin moottori ylikuumeni, jotain mutinaa jäähdytysnesteistä ja jotain teknistä, mutta pääasia, että hytistiin autossa joku aika, kun ei uskaltanut enää ajaa ja odoteltiin apuva, jota tulikin brother-in-law-muodossa. Sitten pääsin onnellisesti kouluun kuulemaan verikudoksesta. Aika iso osa meni ihan ohi johtuen aivojen sakkautumisesta ja osa meni ohi, kun mietin ihan vaan härskejä.

Kävin jutskaamassa yhden opettajan kanssa, minkä jälkeen spammasin Oulun alueen amisten ja lukioiden opoja, jos alkaisivat mulle kaveriksi opinnäytetyön kanssa.

Iltapäivän tunnit on siirretty huomiselle, on siis enää yksi pakollinen harjoitustunti tämän hypärin jälkeen ja sitten pääsen takas nukkumaan.

Jotenkin on ristiriitaisen mukavaa. Koskapa sitä olisi aitoa syytä onneen, paras hauska on elimistön sekoamisen tuottamaa hurmetta.

Olipa hyvvää tonnikalalasagnea tuolla tekun ruokalassa. Siellä on myös muutenkin ihmismäistä syödä, toisin kuin meidän koulun ruokalassa, jossa on sellaiset lasten pyöreät pöydät ja tuolit ja puolen kilometrin jono ja hirviä hälinä ja kälätys.

Joo vaan kohta on sitten harjoitustunti "imetys ja varhainen vuorovaikutus". Kuulostaa houkuttelevalta. Sinne siis.