Tapahtui sen koommin

Torstaina käytiin Pannussa syömässä siskon, äipän, iskän ja Maailman ihanimman kanssa. Iskä parkkeerasi Stockan parkkitaloon sellaiselle paikalle, mikä ei varmaan ollut oikeasti edes paikka, mutta piti kuskin tulla ulos vänkärin puolelta ja samaa kautta mennä myös takaisin, että sai pois ajettua. Pannussa valitsin tonnikalaburgetin ja pikkasenko oli hyvvää. Sitä ennen käytiin äipän ja siskon kanssa bodybalancessa ja se oli tietenki huippua.

Perjantaina kävin aamupäivällä vailla järjenhäivää bodypumpissa ja ladoin sellaiset painot, että lauantaina kadutti takareisiä ja rintalihaksia, vaan nyt sunnuntaina ei enää. Kokeilen aina joskus rajojani ja siinä kappaleiden välissä maailma on sumea ja kädet täristen lataan painoja seuraavaan kappaleeseen. Kävin sitten perjantaina hetkosen koulussa, jonka jälkeen harrastimme Ihanimman kanssa maalaismatkailua eli kävimme Muhoksella hakemassa Nizmoon pakoputken. Myyjällä oli kelkkatakki ja kuulokoje korvassa, vaikka oli vasta nuori mies eli -81, ja tilannetta sekoitti juopunut vanhanpojan oloinen sinihaalarinen setä, jolta puuttui hammas ja joka pihaan ajaessamme lirutti pissaa jossain pihan laidalla. Siinä sitten ihailivat Nizmon tasaista käyntiääntä, niin hyi kun tuli tupakansavu autoon, jossa minä istua pönötin aurinkolasit päässä. Napsautin oven lukkoon, kun oli niin pelottava se setä.

Perjantaina Tillitien isäntä ja emäntä kävivät meillä katsomassa kanssamme leffan "My Super-Ex-girlfriend", joka oli ihan keskilaatuinen kolmen tähden viihde-elokuva, jossa Uma Thurman heitti Luke Wilsonia hailla. Raivostuttavan kökkö DVD-soittimeni työnsi levyn ainakin kolme kertaa ulos ennen kuin suostui pyörittämään sitä. Pitäisi hankkia uusi, mutta en tiedä hankinko.

Lauantaina, joka oli eilen, kävimme Jassinhupakon eli pilkullisen koirani ja Maailman ihanimman eli maailman ihanimman miehen kanssa käveleskelemässä auringonpaisteessa kimaltelevalla jäällä. Oli tosi kaunista ja aurinko lämmitti niin, ettei palellut yhtään. Jasmi juoksi kuin hullu sekopää ja oli niin silminnähden onnellinen, että se oli kyllä kerta kaikkiaan onnellista. Mieleeni tuli hienoinen ajatus elämän syklisyydestä ja jatkuvuudesta, kun muistan miten jokseenkin tasan vuosi sitten käveleskelin myös jäällä ja silloinkin oli kaunista ja mukavaa. Silloin en tuntenut vielä Maailman ihaninta, enkä tiennyt hänen olemassaolostaan eikä tiennyt Jasmikaan, ja nyt me kävelimme yhdessä jäällä käsikädessä, paitsi Jasmi kirmasi meitä viisikymmentä metriä edellä, ja olimme onnellisia. Varmasti kasvot ruskettuivat ainakin hieman, kun auringon säteet heijastuivat hangelta.

Niin onnellista kuin viettämämme hetkonen jäällä olikin, 10.2. on Maailman ihanimmalle ja hänen sisaruksilleen haikea päivä. Kaksi vuotta sitten heidän vanhin siskonsa kuoli autokolarissa. Kävimme sisarusten kanssa - heitä on yhteensä kuusi nyt - haudalla sytyttämässä kynttilöitä. Siskon tragedia on ollut minun ja ihanimman suhteessa merkittävä, merkityksiä luova teema tänä aikana kun olemme tunteneet. Me kaikki ihmisinä olemme kuitenkin kokemuksiemme summa, ja jokaisesta hetkestä ja kohtaamisesta elämän melskeessä meihin jää jälkiä, jotka muuttavat meitä.

Tämä ihanimpaan suuresti vaikuttanut tapahtuma ja ihminen, jota en ole koskaan tavannutkaan, ovat vaikuttaneet myös minuun. Minä tunnen hänet sellaisena mielikuvana, kuin hänet minulle on esitelty tarinoissa ja valokuvissa. Niinhän me kaikki tunnemme toisemme, vain osittain, sellaisena kuin tilanne on toisen ihmisen elämäämme tuonut, siinä valaistuksessa ja niissä sävyissä, joissa häntä on mielessämme pyöritelty. Nämä mielikuvat voivat hyvinkin muuttua, rikastua, kuoria nahkaansa, syventyä.

Eivät kaikki ihmiset opi mitään tragedioista. Jotkut sanovat, ettei sellaisilla ole tarkoitusta. Mutta jotkut oppivat, ehkä näkevät hetkellisyyden ja sen, että meillä on vain se, mitä meillä on nyt.

Ihanimman veli oli täällä yötä. Ihanin tunki vieraspeiton ja -tyynyt säilytyskassissa sängyn alle ja antoi pusun ja jatkoi häärimistä ja vei lautasen printterin päältä ja pyyhkeen lattialta. Ehdotin, että kävisin bodypumpissa ja menisimme sen jälkeen leffaan, mutta en tiedä vielä mitä tapahtuu, tuntuu sellaiselta sopivan haukottelevaiselta, hitaasti etenevältä tämä sunnuntai, että mitään hirveän suurta tänään tuskin tapahtuu, mutta tarviiko sitä nyt ihan joka päivä.