Voi taivas. (PMS = pöhelön mukavasti sekaisin)

Kyyneleet nousivat silmiini eilen bodypumpin ojentajakappaleessa. Dj Sammyn versioimassa "The Boys Of Summer"-kappaleessa laulettiin

...I'm drivin' by your house
Though I know you're not at home
But I can see you
Your brown skin shinin' in the sun
You got your hair combed back and your sunglasses on, baby
And I can tell you my love for you will still be strong
After the boys of summer have gone

I never will forget those nights
I wonder if it was a dream
Remember how you made me crazy
Remember how I made you scream
Now I don't understand what happened to your love
But babe, I'm gonna get you back
I'm gonna show you what I'm made of...

Voi taivas miten hyvältä tuntui eilen illalla painaa pää rakkaan rintaan ja nukahtaa. Mietin siinä ahneena, että elämä on tähän ihan liian lyhyt, minä en halua luopua tästä ikinä. Varistin äkkiä pois pelon siitä, että kaikesta hyvästä saa maksaa. Ei, ei, ei. Tämä onni on korkeintaan takaisinmaksua siitä kärsimyksestä, mikä on ollut ja mennyt. Ja olkoon miten onkaan, nyt on nyt. Nyt on hyvä. Heräsin aamulla puoli seitsemältä täynnä energiaa, vaikka nukuin katkonaisesti.

Tänään tehtiin ruoaksi lohimedaljonkeja ja salaattia, Maailman ihanin sai pottuakin, mutta minä en. Kävin eilen kehonhuollon ja bodypumpin (niin mikä lepopäivä...) välissä ruokaostoksilla, kun satuin löytämään toisen talvitakin taskusta neljäkymppiä. Wuhuu! Niin nyt on kaikkea kevytfetaa ja raejuustoa ja soijajogurttia ja kaikkea.

Maailman ihanin lähti Tillitien isännän kanssa jääradalle. Sanoi että Tillitien isäntää muka poltteli niin pahasti, että piti mennä. Eiköhän sitä ittiäkin vähän. Illalla se saa sitten mun kans vötjätä ja hieroa mun ah-niin-menkkakipuista massua. Valitan vähän vaikkei sattuiskaan, kunhan saa silitystä.

Meillä oli koulussa tänään kaikenlaisia synnytysjuttuja. Jotkut sanoivat, että lähti vauvakuume kertaheitolla vähäksi aikaa. Minullapa ei. Voi näitä hormooneja. Jee jee.

Mutta niin. On sellainen vaihe menossa, että jotenkin ruoka maistuu hyvältä ja rakkaan silitys tuntuu aivan taivaallisen mahtavalta ja elämä kaikenkaikkiaan on vaan ihanaa. Ehkä se on jokin kokonaisvaltainen elämännälkä. Tai jotain.

Tärkeät asiat voi tehdä vain kerran:
Kerran synnyn
kerran kuolen
ja vain yhden kerran
elän tämän hetken.
-Heli Karjalainen

*syviä huokauksia*
Voi taivas miten paljon rakastankaan!