Missä te ootte ja oonko mää siellä?

Olen löytänyt askel askeleelta lähemmäs takaisin itseni luokse. Parina päivänä olo on ollut jopa "omanlainen". En ole hävennyt jokaista typerää möläyttämääni lausahdusta, tai olen jopa siis normaaliin tapaani hölöttänyt viihdyttääkseni lajitovereita. Päässäni on liikkunut omantuntuisia ajatuksia ja jopa ideoita, että voisipa tehdä sitä ja tätä ja tuota. Olen huomannut muutosta. En väistele muita ihmisiä, sanon "hei" naapureille, uskallan olla enemmän.

Lauantai-iltana kävimme "ulkona" eli istumassa pari tuntia Pintissä Maailman ihanimman kavereiden kanssa. Pari tuntia ilman happea tuntui pahalta. Olen ikionnellinen, että baaritupakointi kielletään. Tupakointi on yksi idioottimaisin harrastus mitä pystyn keksimään. No, savun lisäksi tuolit olivat epämiellyttävät ja musiikki liian kovalla, joten en ymmärrä miten ihmiset viihtyvät. Päissään kai. Itse olisin mieluummin mennyt vaikka Graaliin, jossa on sentään puujakkaraa pehmeämpi sohva persuksen alla.

Mutta niin, sainpa laittautua baarireissua varten ja tunsin itseni pitkästä aikaa kauniiksi. Iskin silmää itsekseni peilin edessä ja suorastaan nautiskelin olemuksestani yli kymmenen eri kosmetiikkatuotteen tehtyä ihmeitään. "Sinäkö se oot? Missä sä oot ollu?!" Ihastuneena laittauduin sunnuntainakin vähän, kun menimme mummilaan syömään, ja tunsin oloni jälleen paremmaksi. Teki mieli hymyillä enemmän.

Olen itseni lisäksi ihastunut myös tuohon pilkulliseen koiraan. Jos kaikki eivät vielä Jasminea tunne, niin hän on 3-vuotias ruskeapilkkuinen dalmatialaistyttö, virallisesti sijoituskoirani, joka ensi lokakuussa muuttuu ihan omaksi. Jasmi astui pari päivää sitten johonkin terävään ja tassu on nyt paketissa. Jasmi on ottanut pikkupotilaan roolin omakseen, eikä edes kysynyt lupaa mennä sängylle päiväpeitteen päälle makoilemaan, vaan meni vaan. Jasmi on ollut mukana kipeän tassunsa kanssa, eilen mummilassa ja Haukiputaalla, kun kävimme morjestamassa Maailman ihanimman isää. Jasmi osaa käyttäytyä niin hienosti, että sen kehtaa ottaa mukaan. Paitsi että ovikellon soidessa alkaa haukkuminen. Muuten ei moitteen sijaa!

Tänään taas combat Oulunsalossa. Oikein tekee mieli mennä pitämään sitä. Kävin aamulla balancessa ja kylläpä tuntui olevan koko kroppa venyttelyn tarpeessa. Haukotuttaa koko ajan, mutta silti tuntuu että jatkanpa siivousta (Maailman ihanin tuolla jo antaa imurille kyytiä) ja rupean tässä puuhailemaan. Koirakin sopivasti pois jaloista tuossa sängyllä makoilemassa, ei muuta ku hommiin!