Käytiin äidin kanssa ostamassa minulle synttärilahja. Sain aivan mahtavan vaaleanpunaisen reeniasun, ja tietenkin ihan sukkia myöten. Oon ihan tohkeissani ja onneksi on tänään pumppi ja combatti Rajakylässä niin pääsen näyttäytymään uusissa kamppeissa. Siis yleensä pidän jotain kolme vuotta vanhoja virttyneitä jumppahousuja, jotka todellakin ovat parhaat päivänsä nähneet, ja muutenkin urheiluasuvalikoimani on aika kökkö. Kunhan saan lääkkeisiin käyttämäni synttärilahjarahani takaisin soskusta, sijoitan vielä lisää urheiluvaatteisiin, sillä niitä kuluu ihan pirusti.
Vaaleanpunainen on aivan kertakaikkiaan minun väri ja sitä paitti mustat käsisiteet ja mustat kengät tekee asukokonaisuudesta toooodella tyylikkään. Taidan laittaa letit päähän. Sopiva määrä itseironiaa tekee aina hyvää. Ei ole koiraa karvoihin katsominen... tulevat saamaan tänään elämänsä kovimman treenin...
Käytiin Street Cafessa lounaalla ja sain toteuttaa perversiotani ruusukaalin ja parsakaalin ystävänä. Chilimajoneesissa uitettuna, nam.
Olipa ihanaa ku tulin kaupungilta kotio, ku Maailman ihanin oli petannut sängyn, niin kuin se monesti tekee, mutta se on vaan niin ihanaa.
Ehottomasti suosikkini näin etukäteen BodyPump 62:n biiseistä on selkäbiisi eli Jessyn How Long (Point Of No Return). Toooodella tarttuvaa.
How long, how long…
Till we crash and burn
How long, how long…
To the point of no return
Niinku pikkasen olisin kuunnellut ko. piisiä koko eilisen.
Eilen kävin koululla pönöttämässä yhden opinnäytetyöseminaarin, ilmoittautumassa englannin suulliseen kokeeseen ja palauttamassa paperiversiot niistä kahdesta koulutehtävästä. Kävin Kempeleessä bodypumppaamassa ja hakemassa kirjastosta kirjoja opiskelua varten, että nyt sitten voi opiskella.
Kävin luovuttamassa verta, kun sattui olemaan niitä harvoja päiviä että on jumppa aamupäivästä kun verenluovutuksen jälkeenhän ei passaa hirveästi riehua samana päivänä. Onneksi kuppaus onnistui, joskus on mennyt neula tukkoon jossakin vaiheessa - siinä kyllä on mennyt fiilis aina, kun yrittää auttaa ja ei pysty. Yhdet vermeet kyllä meni hukkaan kun eka pistäjä veti suonesta läpi, mutta toinen onnistui. Oli sitten molemmat kädet paketissa, vaan eipä tuo haitannut. Päivän hyvä teko tuli tehtyä ja pumppasin riittävän määrän verta omalla henkilökohtaisella ennätykselläni kuuteen minuuttiin. Voi johtua siitä, että aiemmin mainittu menevä piisi jumputti mp3-soittimessa ja pisti veren liikkeelle.
Vaan jos nyt rupiais taas hommiin. Haen spurttia katsomalla hetken gerbiilien määrätietoista toimintaa, ne ne on kovia tekemään töitä eikä ne pidä mitään laiskottelutuokioita vaan jyrsii niin kauan kunnes urakka on valmis. Kenties meillä kaikilla on jotain opittavaa noilta herttaisilta hyppymyyriltä. Tai sitten ei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti