Hyppymyyrä karkuteillä!

Pikku-Vilpertti, uudelta nimeltään Michael Scofield, oli jossain vaiheessa hoksannut, että tilapäisterraarion ritiläkatto oli jäänyt epähuomiossa auki. Luultavasti tämä tapahtui ennen kuin totesin "laitappa se ritilä kiinni etteivät karkaa". Tarina päättyi onneksi onnellisesti, vaikka pikkuraukka oli ehtinyt seikkailla ties kuinka kauan pakastimen ja kirjahyllyn takaisella seinänvierustalla. Maailma ei ole suunniteltu gerbiilejä varten.

Tätä päivää kuvaa yksi sana: tehokas. Heräsin puoli kasilta niin kuin yleensä joka aamu, siihen että pitää mennä pissalle ja sittenpä sitä ei kehtaa enää mennä nukkumaan, kun olen sisäistänyt päähäni väkisin, että kannattaa herätä niin saa jotakin aikaseksikin. Kävin kunnon aamukävelyn ja olipa ihanaa, linnut lauloi ja YleX:n aamuratio viihdytti ja aurinko paistoi. Oijoi. Juoksuaikainen Jasmine jätti haikeita ja intohimoisia kutsuviestejä ja naamasta näkyi, että elämää suurempi asia on kyseessä.

Varsinainen operaatio koitti lääkediilauksessa. Missio oli käyttää mahdollisimman suuri summa reseptilääkkeisiin, koska saan toimeentulotuen toukokuulle eli sosku maksaa lääkkeeni. Siis nappeja varastoon. Ensi kuussa asia on taas toisin, koska tienaan jumpanhumpalla sen verran että ei toimeentulotukea heru. Nooh, onneksi sain eilen synttärilahjaksi mummeilta äitienpäivävierailuilla yhteensä satasen. Onko kyseenalaista käyttää ne mömmöihin, no tietenkin on. Ostan sitten jotain kivaa kun sosku palauttaa rahat. No, hyvä nappi, parempi mieli.

Ensin hakemaan reseptejä opiskelijaterveydenhuollosta, jossa tk-avustaja etsi joka paikasta ja ehdin jo ajatuksissani siirtää koko mission huomisen puolelle. Tarkistivat, että lääkäri oli kyllä reseptit kirjoittanut, ja toinen avustaja hoksasi etsiä papereita lääkärin huoneesta ja riemuhan siitä irtosi kun löytyivät. Siitä sitten dröön-dröön Kastellin apteekkiin, jossa ilmeni että 98 tablettia Cipralexia, 100 tablettia Histexiä (Heinix oli loppu) ja kolme Nuvaringiä maksoivat yhteensä 98 ja risat, joten onnekkaasti setelinippuni riitti ostoksiin ja pääsin huristelemaan kohti sosiaalitoimiston kutsuvaa lämpöä. Sinne kirjekuoreen tungetut reseptit kuitteineen sekä yli satasen tasaussähkölasku. En tiedä mikä saakeli täällä vie sähköä, laitoin lattialämmityksen pois kylppäristä, vaan en tiiä auttaako.

Tekasin lounaaksi makaroonilaatikkoa. Häsäsin valmiiksi pari koulutehtävää, jotka palautin jo sähköisessä muodossa, ja varmuuden välttämiseksi vien huomenna vielä paperiversioina opettajille, että eivät rupea inisemään. Kävin lähikaupassa Tokmannilla ja unohdin tuoremehun.

Tänään ilmaantui pieni valonpilkahdus opintojen etenemisestä, saatan päästä harjoitteluun elokuussa dementiayhdistykseen. Siellä olisi joku minulle sopiva muistiryhmä, kun se on tarkoitettu alle 70-vuotiaille. Muutenkin on into ja toivo palannut tähän opiskeluhommaan. Ne kaksi riman ali palauttamaani koulutehtävää olivat ihan melkein valmiit kun rupesin niitä laittamaan kuntoon, vaikka aiemmin ne olivat tuntuneet ihan ylitsepääsemättömiltä. Kappas. Saa nähdä tulevatko bumerangina takaisin. Nakon niin kauan että pysyvät.

Kävin Oulunsalossa combateeraamassa ja oli hauskaa, vaikka mikki ei suostunut toimimaan ja se vähän hajotti. Jumpan jälkeen suihkuun samaan aikaan salilla huhkineen Maailman ihanimman kanssa. Kuulemma Henkka Hyppönen on kirjoittanut kirjassaan "Sehän on ihan hyvä", että vaikka olis kuinka romanttista, niin tosiasia on se, että kun on kahdestaan suihkussa, niin aina siinä toinen palelee. Se on ihan totta. Lisäksi mulla pitää olla n. 20 astetta lämpimämpää vettä kuin tuolla yhellä karpaasilla, joka taas kutsuu minun suihkutuokioitani "kalttaukseksi".

Suihkun jälkeen tehtiin kalapuikkoja ja huippuja veneperunoita, vaikka potut olivatkin vähän itäneet, niin kuorittiin vaan ne ja ei haitannut mitään. Nam. Ja aamupäivällä tein turpoamaan lättytaikinan. Juuri kuului keittiöstä sihahdus, kun taikina valui pannulle rypsiöljyn kuumaan syleilyyn.

Maailman ihanin gerbiilinkesyttäjä kesytti gerbiiliä olohuoneessa.
"Yks vaan rääkkää niitä."
"Enkä rääkkää... no ehkä vähän."
Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellista lapsuutta.