Lääh puuh

Nyt tuli väsy. Vetäsin pumpin ja combatin äsken Rajakylässä. Olen minä monesti ennenkin treenannut putkeen useamman tunnin, mutta nyt väsyttää. Ehkä sen takia, että keskusteltuamme ensin vastaanottotiskillä paikan omistaja vielä soitti perään asiakaspalautetta, mikä oli järkevää ja rakentavaa ja olen siitä kiitollinen, mutta jotenkin pienetkin asiat saavat huokailemaan. Hyvä on, minä laitan musiikkia ja mikkiä isommalle ensi kerralla, ohjaan henkilökohtaisemmin ja korjaan enemmän, ja unohdinkohan jo jotain oleellista.

Olen uusi ohjaaja ja erittäin epätäydellinen. Teen kyllä parhaani. Ohjaajana sitä on kaiken arvostelun kohteena ja se on ok ja hyvä. Minä oikeasti haluan että niillä ihmisillä, jotka tulevat minun tunnilleni, on sen tunnin jälkeen euforinen, ihana olo, jonka kunnon treeni saa aikaan. Palautteen saaminen on aika harvinaista, joten on upeaa, että aktiivisesti kysellään asiakkailta mitä mieltä he ovat, ja pistetään palaute eteenpäin suoraan ohjaajalle. Kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää. On vaikeaa keskittyä perusasioihin niin, että uudemmat harrastajat pysyvät mukana ja oppivat oikeat tekniikat, ja samalla tsempata vakkariharrastajat uusiin ulottuvuuksiin. Tempo on nopea, ja kaikkeen pitäisi keskittyä yhtä aikaa. Opin ehkä ajan kanssa. Ei kun siis, minä opin, ajan kanssa.

Mietin ihan tosissani miten ohjaan. Suuri osa asioista on tarkkaan harkittua. Kuten se, että combat-tunti ei lähde käyntiin sata lasissa. Nyt tuli palautetta, että tunti parani loppua kohden, että pitäisi olla rohkeampi, ja enemmän menoa. Jos huudan samaan tahtiin ensimmäisen puoliskon mitä teen vaikka seiskakappaleessa, ovatko uudemmat taistelijat enää hengissä viimeisiä kappaleita varten? Tarkoitus on käyttää kontrasteja - välillä mäiskiä luulot pois, sitten rauhoittaa menoa, loppua kohden kiihdyttää ja antaa palaa nasta laudassa. Pitäisikö minun siis nyt luottaa siihen, että tilannetajuni on riittävä rytmittämään treeniä, että osaan käyttää puheääntäni treenin luonteen mukaisesti, vai pitääkö minun uskoa palaute ja karjua keuhkot pihalle koko tunnin ajan alusta loppuun? Retorinen kysymys.

Huomaatteko miten tosissani otan palautteen vastaan? Mietin todella, miten voisin siihen pohjaten olla parempi ohjaaja ensi kerralla. Tottakai otan vähän "itseeni", mutta miten muuten asia menee perille? Ensi kerralla olen parempi. Nytkin olin mielestäni aika hemmetin hyvä.

Nyt vätystää niin, että saatanpa suosiolla siirtää huomista aamuherätystä niin, että lähden liikkeelle kun siltä tuntuu. Ei saa kiusata tämmöistä, toipilasta, päätään lepuuttavaa ihmistä. Olen unohtanut, että olen ollut viime kuun sairaslomalla masennuksen, väsymyksen, loppuunpalamisen takia. Onko minulla oikeasti paukkuja tähän häseltämiseen?

Meni hetki että tajusin, keskiviikon jälkeen ei tule perjantai. Koitan käsittää mitä huomenna on luvassa. Raksisin aamun ohjelman kalenteristani, jos jaksaisin etsiä kalenterin treenikassin sivutaskusta. Ruokaa. Sitten Conania. Vieraina Garry Shandling, Adam Brody sekä Ricky Skaggs and Bruce Hornsby. En tiedä keitä he ovat, mutta pianpa heihin tutustun. Sitten unta armaassa kainalossa. Nam.