Maanantai, eikun keskiviikko. Olin ihan oikeasti kuvitellut lähteväni kuudelta lenkille. No sehän meni ihan käteen se suunnitelma, kun tuli peuhattua myöhään. Oli kaksi herätystäkin viiden minuutin välein, ja molemmille sanoin nou kän duu. Juoksukamppeetkin oli valmiina. Menetin sitten toisenkin mahdollisuuden saada kunniallinen aamu ja nukuin pommiin opinnäytetyöseminaareista - mutta nehän eivät ole pakollisia, sanoin jo pahaenteisesti eilen illalla - ja tässä nyt keittelen kananmunia, kun olisi koululla pitänyt olla viisi minuuttia sitten. En tiedä miten kääntäisin tämän laiskan aamun nousujohteiseksi. Asiaa ei auta sängyssä makoileva jumalainen otus, jonka kainaloon voisin käpertyä vaikka pariksi tunniksi vielä. Antaako mennä? Antaa mennä, lämpimään ja pehmeään syliin nukkumaan. Tulkoot hakemaan jos kerran tarvitsevat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti