Hauskaa vappua! (Naru lyhentää ikää.)

Täällä reportterinne Kellon Kiviniemessä, en ole ihan varma että kenen omakotitalossa, mutta jonkun kotibileet nämä ovat. Täällä on takkiini ja tukkaani mätsäävä koira, rivi ilmapalloja, joilla on Ugly Betty-naamarit (pidin itseni hetken kiireisenä), biljardipöytä ja yksi tyyppi, joka on jo ihan vauhdissa ja reilusti muita edellä.

Maailman ihanin voitti ekan pelin biliksessä, great success!

Käärin itseeni kultaista serpentiiniä ja koitan muutenkin eläytyä vappuun, joka on inhokkijuhlani. Vedän meininkiä hieman ylikierroksilla, jotta en istuisi huokaillen nurkassa ja marisisi kotiinlähdön perään. Pidetään nyt samperi hauskaa. Minä jaksan valvoa, minulla on kivaa, olen pirteä ja... *haukotus*

Aivan loistelias päivä, rahhaa oli tullut sen verran, että sain maksettua satasen lainan porukoille, kesäkuun vuokran jämät asumistuen jäljiltä (olen aina kuukauden aikaani edellä), ostettua sesselle sekä ihmisille ruokaa. Printtasin ja täytin matkalaskun, joka pitää siis vielä toimittaa perille. Asiat on kaikenkaikkiaan aika mainiosti. Käytiin porukoilla syömässä, mennään huomennakin. Hieno uusi keittiö, kyllä kelpaa, eikä tarvi itse kokata. Jesh.

Nukuin yllättävän hyvin yöjunassa, vaikka näinkin painajaista, ettei minulla ollut musiikkeja ohjelmaan kun menin pitämään tuntia, lopetin unen katsomisen kun kello oli 20 min yli tasan eikä tunti ollut vieläkään alkanut. En voinut olla hymyilemättä, kun juna ohitti Kaakkurin Kiviniemen ja näin pellolla hyppivät kolme jänistä. Oulu, rakas Oulu. Kyllä minä siitä tykkään, vaikka joskus sadattelenkin jumittuneeni. En minä poiskaan kuitenkaan halua, täällä on kaikki mitä tarvitsen. En ole jumissa, olen juurtunut. Haluan kasvattaa tänne vielä syvemmät juuret, niin että minulla on vahvat, vahvat syyt pysyä täällä jumissa.

Alakerrassa soi Black Eyed Peasin "Pump it" ja muistan olevani keskiviikkoillasta alkaen bodypump-ohjaaja. Feels good, baby. Werde was du bist.

Se on aika jännä miten boolia tyrkytetään. Olenko vähän pimeä kun en ota? En ymmärrä tätä juomakulttuuria. Olen vihdoin käsittänyt, että ei viinan kanssa tarvi olla sujut, ei sitä tarvi osata ottaa kohtuudella - sitä ei tarvitse ottaa ollenkaan. Koska vähäkin tuntuu olevan liikaa. Maaliskuun 10. päivän jälkeen ei ole oikein tehnyt mieli riskeerata mitään. En kaipaa yhtään "alkoholilla oli osuutta asiaan"-tapaukseen. Vaikka se olisi kaksi lasia, tai yksi. Sanon, että alkoholi ei sovi yhteen lääkitykseni kanssa, vitsailen vähän lääkityksen kohdallaan olemisesta ja kukaan ei tyrkytä enempää. Jos ei toimisi, väittäisin olevani raskaana, se lopettaa kaikki boolinkaatelut. Syyskuun ekan päivän iltana (Maailman ihanin luovutti avaimensa elokuun lopussa) join niin paljon, että en muista tapahtumista yhtään mitään. Eka kerta elämässäni kun niin käy. Ja viimeinen.

Täällä on kivaa. En vierasta ihmisiä yhtään, vaikka täällä on vain yksi edes yhtään tutumpi tyyppi Ihanimman lisäksi. Kivaa. Minulla on tämä uusi tyttöpaita ja serpentiiniä ja rento ja melko autuas olo. Tulin tänä aamuna Helsingistä bodypump-ohjaajakoulutuksesta ja olen siitä niin samperin iloinen, että joku varmaan luulee, että juhlin vappua. Minä juhlin elämää! Lasi Pepsi Maxia ja kourallinen juustonaksuja sille!