Kello on jotakin yli yhdeksän lauantai-iltana. Bellissima on iltavuorossa, käytin Joken pihalla ja tiskasin - vaivaa yksi kattila, joka jäi likoamaan vielä, pitää kohta mennä pesemään siltä luulot pois. Ne siniset kukat, ne on krookuksia, mummi opasti puhelimessa ja kysyi että joko krookukset kukkivat, ja nehän kukkivat. Nollat taulussa ja posetiivi soittaa Pelle Hermannia, eli ei suorastaan superagentein menomonomeininki.
Lasta vähän väsyttää, mutta ei sillä tavalla että olisi henkeä otettu pois. Ei ole ollut niin rankkaa kuin mitä olisin odottanut. Olen kärsinyt ihan saman verran keskiverto-bodypump-tunnilla kasatessani riittävät painot tankoon. Jopa hekoheko-infernaalisen bodypump-challengen jälkeen oli ihan eloisa olo. No okei, HAUKOTTELIN. Siitä sain sakoksi kymmenen punnerrusta, rangaistus on kyllä edelleen suorittamatta. Eniveis, kierrettiin siis erinäisiä pisteitä, joissa tehtiin jotain huh-huh-kun-on-rankkaa. Olen kuitenkin jostakin saanut pinttymään ajatuksen, että jos taju lähtee, niin sittenhän sitä saa levätä, eli pystyn vetämään aikalailla omilla äärirajoillani. En nyt siis puhu omasta kunnostasi suhteessa kenenkään muun kuntoon enkä ole mitenkään erityisen ponteva tai tehokas, en vain pelkää rasittaa itseäni niin että hetkellinen kärsimys paistaa kasvoilta tai luulen lopun koittavan kurjalle elämälleni - olen huomannut lukuisia kertoja, että ihan helposti ei pieni harjoituksen aiheuttama polte lihaksessa henkeä vie eikä päiviä päätä.
Koska tänään ei ole vaimoketta laittamassa evästä eikä ole vaimoketta jolle laittaa evästä, lupasin jo eilen että tänään saan käydä Carrolsissa. Kuudesta Carrolsista pohjoisin sijaitsee Imatralla. Muistan kun Oulussakin oli vielä Carrols, siinä Seppälän vieressä, missä nykyään on Hesburger. Käytiin siskon kanssa sieltä ostamassa silloin tällöin penskana tsiisböögömiilit ja oltiin ihan tukossa. No, tänään söin kalahampurilaisen 511,3 kcal, isot ranskalaiset 373 kcal, paprikamajoneesin 277 kcal ja puolen litsan Coca-cola lightin 1 kcal. Tiedä mitä syöt - ja elä sen kanssa. Tiedän kuluttaneeni tänään sen verran mitä olen syönyt, mutta tsiisös niitä jotka elävät tuollaisella kakkendaalilla eivätkä eväänsä hetkauta käyttääkseen ruhoaan mihinkään. Ruoka - sekä se määrä että se laatu. Joo vaan kaikki synti on ihanaa ja niin on myös hampurilaisen mässäily toisinaan niin että majoneesi vaan läiskyy Ärrältä ihan vartavasten ateriointia varten haetun Iltasanomain julkimoiden pläseille.
Pitäisi kyllä oikeasti huomiseen varautua jotenkin, mutta taidan kuitenkin räplätä piilarit pois päästä, pestä hampaat aloe vera-hammastahnalla ja pistää pitkäkseni, sillä tämä lajinsa tyypillinen edustaja tarvitsee nimenomaan unta - mieluiten keskeytyksetöntä, syvää, rauhallista, hoitavaa unta, joka sisältää syntisiä unia, mutta ei hampurilaisista, niin että herään aamulla sellainen pilke silmissä, että tietävät helsinkiläisetkin kevään koittaneen, ainakin tämän sisaren sieluun.
lauantaina, huhtikuuta 28, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti