Ja takaisin Pasilaan.

Kello on jo reippahasti yli kahdeksan, vietämme aurinkoista iltaa Östra Bölessä. Ihanaa olla täällä, missä on jo melkein kesä! Hiirenkorvia! Lintujen laulua! Eilen kävelyllä sinisiä kukkia, naakka, fasaani ja pupuja ja pieni punainen lapanen aidan tolpassa, lokkeja tasavälein puutarhassa pönöttämässä kuin sinne juurrutettuina. Ja jotain pikkutirppoja, mitä lie olivatkaan, ornitologeja emme ole. Ehkä hornitologeja.

Päivä oli luonteeltaan pitkänraskas sisältäen kahdesta ibuprofeiinitabuletista huolimatta menkkakipuista päänsärkyä, joka aiheutti sen, että osa kouluttajan puheesta solisi ohi korvien, mutta oli onneksi tuttua huttua, vaikka mistä minä tiedän kun en jaksanut-kestänyt kuunnella. Niin, menkat - en ole raskaana, mikä on aina lievä pettymys, joskin odotettavissa oleva sellainen, ohjeenmukaisesti noudatettu hormonaalinen ehkäisy jättää aina prosentuaalisen mahdollisuuden, mutta kuitenkin: se mikä on varma, on aivan varma. Että jos oikeasti haluaisi vaikka vauvoja, niin kannattaisi miettiä sitä Nuvaringia vähän uudestaan.

Eksyinkös aiheesta. Koulutuspäivä 1/3 oli oikein mukava, rento, täysin stressitön. Tammikuun bodycombat-koulutusta varten kärsin sellaista henkistä painetta, että nyt on olo niinku leikkikoulussa olis. Tai sitten on vaan lääkitys kohallaan... On sellainen olo, että tiedän mitä teen ja tiedän että osaan ja on huippendaalia, kun opin lisää sellaisesta asiasta, joka on mulle über huippendaali asia elämässä.

Välillä huomaan purevani takahampaita yhteen. Ehkä tämä on sen verran poikkeustilanne, että jännitettä on.

Pikkasen menin ihastumaan meidän kouluttajattareen, joka puhuu ihanalla aksentilla suomea - ruotsi äidinkielenään. Lounastauolla söin omia eväitä ja ruisleivät olivat juusto- ja tuorekurkkutäytteineen hyvin möhnääntyneet kelmussaan. Keitin aamulla kaksi kananmunaa, ja söin ne sitten sellaisenaan istuen ulkosalla Kampin kauppakeskuksen edessä portailla auringonpaisteessa ja vähänkö oli jotenkin junttihömelö olo kun siinä keskellä Helsinkiä kaivoin jostakin pari sellaista ruskeaa luomu-kananmunaa ja rupesin evästämään.

Huomenna ohjaan vuorollani ryhmänpuolikkaalle kappale numero kolmosen eli rintalihastsibaleen eli penkkipunnerrusta Pinkin "I'm Not Dead"-teoksen tahtiin. Ohjelma tulee tehtyä noin 1,5 kertaa läpi, jonka lisäksi on The BodyPump Challenge, joka must be very amazing indeed.

Näin Suvi Miinalan Stockan kosmetiikkaosastolla keikistelemässä ja jotakin myymässä. Mutta Jokke oli kuulemma meinannut kusta Inno-Markon kengille, mutta ei sitten ollut kuitenkaan niin tehnyt. Olishan se ollut vähän. Jokke on muuten koira, Bellissiman koira, welsh corgi pembroke.

Bellissima teki eilen meksikonpataa ja minä vuorostani kokkasin tänään spagettia ja tonnikalakastiketta. Onko kenellekään muulle käynyt koskaan niin, että avaa tonnikalapurkin tölkinavaajalla ja sitten huomaa, että oho, toisella puolella olis ollut semmonen klipsu, mistä kiskaisemalla sen purkin saa auki?

Huomenna Bellissima on iltavuorossa ja annan itselleni syödä yksin jotain roskaa. Aika holtitonta.

Mulla on ikävä jo prinsessa Jasmiinia ja etenkin Maailman ihaninta. Olen perusominaisuuksiltani paatunut kotityhnykki ja en kestä olla poissa konnuiltani kovinkaan kauaa. Tämä muutaman päivän maisemanvaihto tekee minulle hyvää ja on ihan riittävä joksikin aikaa. Nukuin ihan hyvin Bellissiman kanssa siskonpetissä ja Joksa-poksa makoili sängyn vieressä niin kuin Nasmi kotona, odotin pitkään koiramaista syvää huokaisua, hauvan hyvänyön toivotusta, ja vihdoin kuului jonkinlainen riittävän kotoisa urvahdus, ja nukahdin.

Stockalla oli semmosia pikkujyrsijöille sopivia kookospähkinöistä kaiverrettuja pesämökkejä, mutta myyjäkin epäili, että gerbiili jyrsii sen hajalle. Ne on ihan hulluja jyrsimään. Niillä kun työpäivä alkaa, niin ne jyrsii ihan raivolla, kunnes ne päättää mennä nukkumaan taas. Sitten ne herää ja jyrsii taas vailla järjen häivää tai suurempaa suunnitelmaa. Mutta se kookospähkinäjuttu oli aika hauska ja voipi olla, että menen huomenna ostamaan semmosen kuitenkin.

Bellissima kävi Liskogalleriassa laajennuttamassa tatuointiaan. Minullekin vähän tarttui tatuointikuume. Sitten kun saan semmosen pienen vaavin niin sen kunniaksi otan jotain kaunista. Jotain mitä voi sitten laajentaa tai lisätä jotenkin, kun tulee lisää vaaveja. (En edes uskalla laittaa noihin lauseisiin sanaa "jos", se on liian kova pala ajateltavaksi.) Ratikan seinässä luki tarrassa "töitä porvareille, perustulo bilettäjille". Ks. helsinki.euromayday.org. Mietin vähän aikaa, että onpa pöliä lause, mutta sitten piti jäädä pois, niin en ehtinyt sen enempää miettiä.

Enkä ehi nytkään, kun meen kattomaan Mr. Bean-leffaa telekkarista ja juomaan Pepsi Maxia ja syömään sipsiä, ettei vaan pääsis laihtumaan.