Mukavaa koulupäivää! Ruhtinaallisen reipas tunti luppoaikaa facebookata ja pähkäillä, millä ihmeellä sitä kuluttaa laskiaispullan, jonka sai ilmatteeksi niin pakkohan se oli. Laskiaispulla voitti 1-0 ja ymmärrän, että katumus ja syyllisyys on suurempi paha kuin ne kalorit, jotka nyt sitten jollakin ylimääräisellä pään heiluttamisella kulutan ja olen taas energiankulutuksellisesti balanssissa.
Kierolla tavalla olin ylpeä ähistessäni puhelimeen kertoessani änkyttäen ensi viikolla alkavan harjoittelun osaston työntekijälle, että minä sitten ensi maanantaina tulen sinne, niin että moneltako. Että on se hienoa, kun kehtaa olla julkinen pöhlö. Että voittaa sen häpeän. Joka kerta kun menee vetämään jumppaa, niin se on se sama juttu. Tässä olen enkä peitellä voi.
Ja että voi nauraa itselleen. Mutta onko välillä jopa liian mukavaa? Onko se liian hyväntuulista aamulla nauttia penkinlämmittimestä ja YleX:n aamuohojelmasta, niin että ääneen pitää laulaa, kuinka mukava automatka alkaa? Onko oma pöhlöys liian viihdyttävää, pitäisikö olla ennemmin huolestunut, kuin kuitata asiat huumorilla?
Huumori on kehittynyt defenssi. Jospa siis kokeilen tätä lähestymistapaa ja katson mihin sillä pääsee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Puskiaislallaa! Ei mittään kaloreja lasketa, ei siinä oo ;) harrastaa sitten extratarmokkaasti jotain-mitävaan, vaikka haarukannostoliikettä, kyllä se siitä.
Oma pölhöys on aivan raivostuttavan hauska asia, ja itse tymäilen täysin estoitta. Jos joku kehtaa tulla sanomaan että ootpa tymä tai pölijä, niin sille pitää kuitata siihen samaan vanhaan viisaaseen tapaan että "se on itte joka toisia haukkuu". Raivopäinen riemu idiotismista! ;) Ehtii sitä itteään hävetä muutenkin ihan riittämiin.
Anna palaa!
Lähetä kommentti