Valoa

Kaikesta se pieni ihminen tyydytyksensä löytää. Lapioin koiranpaskaa muovisäkkeihin takapihalta. Aurinko paistoi ihanasti.

Kävin ihanan ystävän kanssa syömässä intialaisessa linssi makhania. Ja jälkiruoaksi jäätelöannokset Street Cafessa. Mmm... minttua, suklaata, mangomelonia.

Kierreltiin vielä vähän kauppoja. Täytyy sanoa, että olen ollut liian kauan täällä kuusessa hevon. Olin häkeltynyt, kun ostettuani tulostuspaperia myyjä tarjosi minulle muovipussia. Mietinkin jo miten saan sen kannettua kätevästi kotio! (Voi jeesusmaria mikä juntti.)

Palautin hoitotyön johtamisen ja kehittämisen tehtävän vähän itseltä salaa livauttamalla sen neuvontaan opettajan nimi lapulla paperinivaskan päällä ja toivoen läpimenoa. Ja tuskaton nelonenhan sieltä tuli!

Nyt on tiistai, mutta tuntuu perjantailta. Eilen kävin psykologilla ja rupesin nyyhkyttämään, kun kerroin miten tuossa yksi päivä olin tajunnut mitä ilo on. Siis kun olin unohtanut! Se on tämä kevät. Tämä on ihanan hormonaalista ja emotionaalista aikaa.

En tiedä vielä että haluanko tehdä kesällä töitä vai edistää opiskelujani. Vähän semmoset vibat, että jos onnistuu, niin menen tekemään viimeiset harjoittelun ja loppuajalla räplään opinnäytetyötä. Ehtii sitä sitten töihin, joskus.

Kiitos tästä päivästä! Jos tämä ei kohta lopu, rupian itkemään onnesta!

Tästä blogista oli taas hyötyä, kun piti portfoliota varten selvittää, että milloinkas olinkaan siellä suljetulla osastolla harjoittelussa. Ja samalla tuli luettua muuta ja todettua, että on tämä elämä kyllä.

Niin eri tilanne kuin joskus. Ja sama elämä. Ja sama emäntä.

Vanhoja muistellaan ja lisää tikkua silmäkulmaan: kootut runot kokoelmanimellä Kipeimmät. Siellä on sinulle, Bro, ja vähän muillekin.