Paljon sukkeluuksia olikin saatu kesäteatteriin käännettyä. Oli mukavampaa seurata nokkelaa dialogia kuin kesäteatterimaisempaa ympäriinsä kaakottamista. Tämä oli myös juonikuviollinen esitys verrattuna viime vuoteen, jolloin juoni oli jätetty koko näytelmästä pois ilmeisesti tuotantotaloudellisista syistä.
Kokonaisuudessaan esitys oli viihdyttävä. Kehtaan suositella rennoksi ajanvietteeksi. Näytelmää voi käydä katsomassa heinäkuun loppuun asti. Kesäteatterikokemuksesta selviää parhaiten, kun myöntää ettei todellakaan ole kyse sielun syvimmän olemuksen hivelemisestä. Ei saa järkyttyä jos tulee vähän vettä niskaan ja hyttynen korvaan. Mutta kesäteatterietiketin mukaista ei ole availla yleisön keskellä näkyvyyden peittäviä sateenvarjojaan, hyi hyi!
Pahinta kesäteatterissa, kuten harrastajateatteriesityksissä yleensä, on näyttelijöiden turhanpäiväinen huutaminen. Kaikkien esiintyjien pitäisi tietää, että selkeä puhe kuuluu paremmin kuin sekava rääkyminen. Ihminen kuulee vain sen minkä ymmärtää. Toisinaan harrastajateatteriesityksiä katsoessa tulee myös sellainen olo, että tekijöillä on hauskempaa kuin yleisöllä (onneksi nyt ei käynyt niin).
Kameran muistikortti piti tyhjentää reissua varten. Tässä päivän kuva: Haikea sadepäivä. Tänään satoi myös rakeita.
Gerbiilit olivat myös taisteluasemissa kuin maailmanlopun edellä - kuvassa siis pyramidimuodostelmassa terraarionsa nurkassa kaikki neljä gerbiiliämme Scofield, Harppu, Kerma ja Eskimo. Pahoittelen kuvan laaduttomuutta, luontokuvaus on hyvin haastava taiteenlaji.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti