Home sweet home

Reissu takana! Olosuhteet, joilla tarkoitan ristiriitaista suhdettani matkanjärjestäjään eli isääni, huomioonottaen viikko oli niin mainio, kuin se vain olla saattoi. Matka oli opettavainen - en vain vielä ihan tarkkaan tiedä mitä kaikkea opin.

Parasta oli erirotuiset ihmiset polvet vastakkain metrossa - saipa ainakin läheisyyttä- ja se kun sai kerrankin puhua sitä englantia, mitä on vuosikausia koulussa opetettu for nothing.

Viikon kohokohta oli tietenkin Sheryl Crow'n mahtava keikka Carling Academyssa Glasgow'ssa. (Alla oleva kuva on lainattu.) Kun Sheryl aloitti kappaleensa "A Change", meikäläisen nuoruus kulminoitui siihen hetkeen ja oli mahdotonta pidättää kyyneleitä. Uuden Detours-levyn materiaali pääsi oikeuksiinsa livenä loistavan bändin kanssa. Törinää pyttyyn, sanois Uotinen.

Joo vaan, Sheryl Crow on ollut minulle SE artisti strategisten kasvuvuosien varrella. Ja on edelleen.


Mainitsemisen arvoinen häppeninki oli myös BBC Radio4:n ratkiriemukkaan Political Animalin nauhoitukset. Häpeän suomalaista ala-arvoista stand-uppia, jota ei pysty edes vertaamaan osuvaan brittisettiin.

Nyt vietämme lomaista keskiviiikkoiltaa kotosalla. Sylissäni istuu tulevan vauvan serkkutyttö Eevi, 1 vuotta, Pietilän veljesten pelatessa X-boxia. Eevi testasi syöttötuolia, joka on kolmen serkkutyttöni sisäänajama ja meille varastoinventaariossa pukattu. Vähän hassua, kun meillä on kaikkea lapsiperhekamaa täällä odottamassa. Neljän kuukauden päästä ollaan se lapsiperhe.

Viikon aikana masuvauva rupesi hillumaan niin, että kantajakin sen tuntee. Aika kuluu mielettömän hitaasti. Jos aiotte joskus tehdä lapsia, aloittakaa se nyt. Se paketti ei tule pikana. Tai en tiedä miksi minun aikani ylipäätään vaikuttaa kuluvan hitaammin kuin muilla. Ei kai siksi, että olisi tylsää, vaan siksi kun maistelen, haistelen ja tunnustelen näitä hetkiä, jokaista niin kauan, että ne eivät kertakaikkiaan vain voi soljua ohi huomaamatta.

Iltasanomien horoskooppi sanoi, että "olet selkeä" ja ei se nyt ihan väärässä ollut. Tyytyväinen ja raukea eläin, sylissä tämä lämmin lapsonen, mikäs tässä on ollessa. Meillä on vähän tämmönen meininki.

Lainatakseni Sheryl Crow'n kappaletta "Soak Up The Sun":

It's not having what you want,
it's wanting what you've got.

Ihana syödä ruisleipää ja uutta pottua. Englantilaiset ovat sosiaalisia ja kohteliaita (piirre, jonka huomasi nopeasti ja johon rakastuin aivan täysin), mutta syömäkelpoista ruokaa saa metsästää kuin kivikaudella. Kovia ovat, kun elävät sillä valkoisella leivällä. Respect.

Englannissa oli kukkasumutin-sadetta. Täällä tulee sentään sellaisia oikeita pisaroita, saavista kaatamalla, että kun juoksi autosta kotiovelle, niin vaatteet olivat jo märät. Ihanaa!