Honey, honey, honey, don't you think it's funny

Jälleen pieni inventaario.

Puheluita tänään kriisipuhelimen päivystyksessä (jossa olen vapaaehtoinen tukihenkilö): kuusi. Oli mukavaa tutustua kanssapäivystäjään, puheluiden välissä ehti vaihtaa ajatuksia. Refreshing!

Viimeisen työharjoittelun alkamispäivä: 4.8. varmistui tänään, hahaa. Menen harjoitteluun naistentautien vuodeosastolle numero 15. (Luvassa 6 opintopistettä siitä hyvästä.)

Tunteja bodypump-tuntiin: 19. Ekaa kertaa BodyPump 66. Ja pitkästä aikaa ylipäätään bodypumppia. Pelottaa. Ei pelota. Pelottaa. Huomenna ehtii vielä kerrata. (Pakko yrittää luottaa siihen, että olen niin yksinkertaisen hyvä, että ei kannate ressata.)

Pikkuleipiä leivottu tänään äidin synttäreille: n. 70 lusikkaleipää ja 120 "miniän mureaa pikkuleipää".

Päivällinen: Kotipizzan Quattro Stagioni, jossa kinkun tilalla valkosipuli. Iskä tarskas. Oli hyvvää. Ja ah, cokiksen pirskahteleva raikkaus.

Raskauden kesto tänään: 17 viikkoa ja 3 vuorokautta (122 vrk). Laskettuun aikaan 158 vrk.

Olotila: tyytyväinen eläin.

Matonpesupaikka: avattu! Vihdoinkin! Sing Halleluja! Ei muuta ku matonpesulle heti ku kerkiää.

Päivän tuoksu: suopursu kukkii!

Päällä: siskon vanhat hame ja toppi ja paita (se vaan laihtuu ja minä... no...). Eilen oli ystävän vanhat äitiysvaatteet - farkut, jotka ihanasti eivät purista ja T-paita, jossa lukee "It started with a kiss..". Eikö ole mainio teksti vauvanodotuspaitaan?

Muuta: miehen tukka lyheni, ihanaa, se on niin komia.

Menenpä nyt tuonne komian mieheni luo nysväämään. Se jo ihmetteli, mitä ihmettä teen sillä tiedolla, montako lusikkaleipää se tänään teki. Mulla on mies, jonka kanssa voi tehdä pikkuleipiä, eikö ole ihanaa? Älkää nyt luulko että se on joku neiti, se nostaa 120 kg penkistä. Olin aika liikuttunut, kun yhtenä päivänä äitini kanssa askartelivat foliokääreitä orvokkien ruukkujen ympärille juhlia varten. Siinä anoppi ja vävy sulassa sovussa. Se on tärkiää.