Lauantai

Eilen tuli postissa äitiyspakkaus. Tetris-mestarin nokkeluudella väänsin sen täpötäyden vaatehuoneen hyllylle. Muutaman päivän ajan olen tuntenut välillä olevani todella raskaana, kun maha on ollut painava ja tiellä. Toisaalta on hetkiä, jolloin unohdan pitkäksi aikaa koko mahan olemassaolon. Ei tämä tässä vaiheessa, viikolla 25 ole hankalaa ollenkaan. Toivottavasti olo menee vielä tukalaksi, se helpottaisi luopumista tästä vauvamahasta, johon olen jo kiintynyt. Onneksi näitä saa uusia.

En ole koskaan päättänyt yhtä vakaasti kasvattaa pitkää tukkaa, oman väristä eli olla vuosikaudet värjäämättä, ja laihduttaa himoittavan hoikkaa vyötäröä ja treenata Madonna-käsivarsilihaksia. Ja juosta. Siis sitten kun se on mahdollista. Kaikki on mahdollista, joskus.

Eilen oli taas sosiaalinen päivä. Lajitoveri melkein-naapurista kävi kylässä, mukavaa. Ostin sunnuntaipitkon ja se oli hyvvää.

Olin poikien kuskina alkuillasta Tillitien isännän polttareissa. Harvoin on kokonaista iltaa aikaa yksikseen. Loistava tilaisuus pitää Romanttinen Ilta. Jätin pojat riehumaan ja hain kotimatkalla Finlandiasta pizzan. Kotona lakkasin kynnet (silloin kun mies on kotona, ei voi lakkailla, koska hän saa hirveän päänsäryn mömmöjen hajusta) ja lillutin jalkoja kylvyssä. Poltin kynttilöitä ja tuoksulyhtyä ja päädyin itseni kanssa sänkyyn.

Tänään aviomies maksaa eilisestä hauskuudesta kurjalla olemuksellaan. Olen koittanut olla sille mukava ja antaa särkylääkettä. Hain meille salaatit Makealasta ja pesin oksennusjäljet pöntöstä. Enkö ole aika mahtava vaimo? Samperi, onnekas lurjus. Huomautettakoon, että tämä on ensimmäinen krapula, josta näen hänen kärsivän. En ole siis mikään sisar hento valkoinen dagen efter sjukskötare joka kotiin. Tämä yksi kerta on lähinnä liikuttavaa, seuraava kerta tarkoittaisi jo pahantuulisempaa vastaanottoa.

Tänään olen huomaamattani siivonnut ihan hirveästi. Olen kai lopettanut haaveiluni siitä, että muutettaisiin johonkin muka parempaan kämppään, ja ruvennut tekemään asiota sen eteen, että tämä kämppä olisi viihtyisämpi. Meillä on tässä ihan kiva olla, rivitalokolmio rauhaisalla alueella, kolme huonetta, sauna, piha, 80 neliötä. Vaikea tästä on lähteä, vaikka kaikella on aina puolensa ja puolensa.

Pesänrakennusvietti tulee luonnostaan ja minähän haluan antaa itseni toimia lajilleni tyypillisellä tavalla elimistöni ja sieluni tarpeita kuunnellen. Jos siis siivoaminen tuntuu luonnolliselta tavalta toteuttaa itseään, niin menköön.

Tuntuu kyllä siltä, kuin olisi sunnuntai. Mutta ei ole, vaan huomenna, ja sitten on taas pitkästä aikaa bodypumppia, mitä kovasti odotan, oi ihanuus.