Makeaa aamua

Kulta lähti kouluun aikaisin aamulla ja minä heräsin, niin kuin olin päättänyt, että saan ennen lounasaikaa siivottua keittiön ja vähän muutakin. Lääkäri kyllä eilen sanoi, että kaikki raskaammat kotityöt pitäisi olla jo miehen hommia. Kuten imurointi. Siis mitä, mistä asti imurointi on ollut raskasta? Siinähän vaan hiissataan pitkin lattioita!

En yleensä juo kahvia, mutta piti nyt keittää, kun oli semmoinen fiilis, että keitämmä nyt Jassin kanssa aamukaffet. Jospa se vähän piristäisi hieman tukkoista oloa, joka ennustaa flunssaa kuin mustat pilvet sadetta. "Sitä on liikkeellä", voi sanoa ja olla aina oikeassa.

Olisi varmaan pitänyt herätä vielä aikaisemmin, kuten viideltä, että olisi saanut napattua raikkaan aamuhetken, nyt pihalla on harmaata ja koleannäköistä. Oven edessä roikkuva amppeli todellakin lähinnä roikkuu, se pitäisi vaihtaa lyhtyyn. Kesä on mennyttä.

Palautin tuossa päivänä eräänä limukkapulloja (väitän kaikkien raskauskilojeni - tähtään 15 kg raskauden loppuun mennessä- kertyneen sokerilimuista, koska olen hyllyttänyt aspartaamin raskauden ajaksi) ja ostin rahoilla Pirkka Reilun kaupan ruusuja. Voiko päivä alkaa paremmin kuin ruusuja nuuhkimalla? Jos minusta olisi kiinni, niin meillä olisi aina kimppu ruusuja keittiön pöydällä. Hyvä syy motivoitua opiskeluun ja hankkia töitä.

Kuvassa taustalla kuivumassa ties monettakohan päivää äitiyspakkauksen vauvanvaatteet.

Opiskelumotivaationi on vastoin odotuksiani huipussaan. Työharjoittelu saavutti eilen kitkerän loppunsa, mistä olen hyvin onnellinen. Se oli viimeinen työharjoittelu sairaanhoitajan tutkintoon. Olen toiveikas opinnäytetyön valmistumisen suhteen, vaikka tällä hetkellä joudun palauttamaan kirjastoihin kirjoja, joita en ole ehtinyt harjoittelun aikana edes avata.

Ja yliopiston kirjastoon taisin ottaa jo lainauskiellon. Siitä selviää toki rahalla, paitsi että rahaa ei ole. Puheaikaa piti ladata jo Visalta. On tämä kyllä välillä lähestulkoon tragikoomista. Ja soskuun pitää mennä parin viikon päästä kertomaan "kuinka aion opintoni rahoittaa". Ensimmäinen äitiysrahaerä maksetaan 7.11. Luojan kiitos, väliaikaista kaikki on vaan. Näistä hiostavista opiskeluvuosista kerrotaan omille rahaa ruinuaville lapsille, jotka pääsevät tietenkin taas vanhempiensa mielestä edellistä sukupolvea helpommalla.

Opiskelu vaatii vastapainokseen jotain dekadenttia. Olen pikkuisen tuhmasti koukuttunut ilmaiseen selainpeliin nimeltä Travian. Sitä ei voi pelata yökausia, joten olen vielä luottavainen, ettei tilanne kehity katastrofiksi.

Vien nyt roskat, jos ulkona olisi vaikka edes vähän raikasta aamuhetkeä jäljellä. Ei, roskapussi on ihan kevyt, se on ihan raskaana olevan naisen hommia. Miten sitä on entisvanhaan selvitty, jos raskaana olevat naiset vain lepäilevät silkkityynyillä kuin persialaiskissat mouruten herkkuja, joita isännät sitten kantavat selkä vääränä?

Voi kuinka minä ja surkastuneet lihakseni kaipaavatkaan kunnon treenillä ansaittua hikeä, jota ei saunomalla saa. Herää kysymys, onko raskauden jälkeistä elämää?