Kun on motivoinut hurjan luontonsa puskemaan läpi harmaan kiven, ja yhtäkkiä flunssa-aalto tulee ja pelmauttaa nurin, täytyy jarruttaa kirskuen niin kuin joku makaisi sidottuna kiskoilla. Se syö naista, vaikka olihan tämä odotettavissa. Kolmen viikon harjoittelustressi on ollut kuin korkki paineisen samppanjapullon suulla.
Olen välttänyt ottamasta parasetamoolia mihinkään mitättömiin kipuihin raskauden aikana, mutta nyt se on kolme kertaa päivässä gramma ilman erillistä määräystä, sillä en jaksa kärsiä enempää kuin on pakko.
Hankalinta on rauhoittaa olemus löhöämään. Tämä tauti ei näin toisena päivänään ole vielä vienyt voimia täysin. Sitä saattaa kuvitella, että ei se nyt jos vähän tässä siivoilen, ja sitten ei tule paranemisesta mitään.
Rupean aamupalalle ja testaamaan, kuinka sairaspäiväläisen ratoksi valittu The Riches-sarjan ensimmäinen tuotantokausi uppoaa. Sarja alkaa Suomessa ke 10.9. MTV3:lla nimellä Petolliset.
Pahoin pelkään, että eilen syömäni kolme yksikyntistä valkosipulia olivat viimeiset. Älkää tulko meille, meillä ollaan karanteenissa ja haistaan pahalle.
Onneksi olen naimisissa aivan ihanan miehen kanssa. Tämä sairastaminen olisi paljon kettumaisempaa ilman. Se on kiva kun on mukavaa, mutta silloin kun ei ole mukavaa, niin sen toisen arvon huomaa. Olen kiitollinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mulle tuli syyslentsu tällä viikolla ja toista päivää ollaan nyt pois töistä. Dippatyö on käytännössä tehty, viimeinen kurssi takana ja paperisota ainoana jäljellä, joten samaa stressin laukeamista veikkaan syyksi täälläkin.
Ärsyttää, kun haluais tehdä sitätätätuota, mutta tietää ettei kannata. Itse asiassa mun pitäis varmaan nytkin olla jossain muualla kuin koneen ääressä, mutta ei näemmä järkipuhe tepsi. Onneksi on tuo toinen puolisko, joka pitää huolen silloin kun itse ei jaksa.
Paranemisia, ei se ikuisuuksia kestä!
Lähetä kommentti