Kanava 23 näyttää MTV Avan "parhaita paloja", tosin sietämättömän vähän sietämättömän harvoin. Tänään surffailin vahingossa kanavalle kun tuli The Apprentice UK:n toisen kauden avausjakso - eikä Suomi ole taaskaan jäljessä kuin muutaman tuotantokauden, vitoskauden kilpailijat on valittu heinäkuussa. Huokailutti ihan katsella punaisia kaksikerroksisia busseja ja niin tutunoloisia maisemia. "Tuon minäkin näin London Eyestä!"
En olekaan niin yksiselitteisesti kevään lapsi, mitä olen kuvitellut. Pimenevät syysillat vetoavat siihen tyttöön, joka on tykännyt ramploa pitkin katuja hiki selkää pitkin valuen. Voi että nyt olisi mahtava ilta juoksulenkille! Nämä illat tuovat mieleen aikaisemmat syksyt.
2006, elämäni sekopäisin vuosi ja oikeastaan aika ihana. En voi olla hymyilemättä, kun luen kaksi vuotta sitten kirjoitettua. Onko siitä jo kaksi vuotta?! Minä kyllä ihan oikeasti toivoin, että se olisi mennyt kaikki vähän toisin, mutta nyt tässä vaiheessa sitä sitten kumminkin tajuaa, että ei se olisi voinut mennä. Tai olisi voinut, mutta ei mennyt, ja se jotenkin käy järkeen. Ei sen pitäisi silti mennä siihen pisteeseen, että ollaan niin kuin ei olisi koskaan tunnettukaan, kaurispoika. You did't ever hurt me that bad... did I ever hurt you that bad?
2007, vuosi sitten. Yhdenlaista etsimistä. Olen löytänyt vastauksia paljon kahden vuoden aikana. Mutta sitäkin enemmän olen oppinut mihin kannattaa etsiä vastausta ja mihin ei. Ei kaikkia haudattuja luita kannata kaivaa ylös takapihasta. Olen väsynyt aukomaan minun ja isäni välisiä selvittämättömiä asioita. Lontoon reissu opetti, että asiat ovat niin kuin ovat ja minun ei kannata käyttää energiaani niiden selvittämiseen. Mitä turhaan odottaa anteeksipyyntöjä tai vastaantulemisia, kun niitä ei ole eikä tule.
En jaksa olla vihainen isälleni hänen lyhyen loppuelämänsä ajan. Jumalauta, papan kuoleminen syöpään ei opettanut kenellekään tupakoivalle ääliölle sitten yhtään mitään? Sehän on ihan sattumaa. Ei tupakka tapa. Eikä ylipaino tai stressi. Se on kaikki vain sattumasta ja Jumalan tahdosta kiinni, milloin täältä lähdetään. Ei sitä pysty vanhempiensa hautajaisissa kumminkaan tuhahtamaan "I told you so". Ihmisellä on oikeus päättää elämästään ja ihmisellä on oikeus tappaa itsensä, nopeasti tai hitaasti. Ei se ole kivasti tehty läheisille, jotka jäävät suremaan, mutta silti.
En minä haluaisi antaa lastani tupakansavua kitusistaan hönkivän mummin tai papan syliin (tupakoitsijat ilmeisesti kuvittelevat, että haisevat pahalle vain välittömästi tupakoinnin jälkeen), mutta minkäs teet. Ihminen on siinä mielessä ihmeellinen, että hän pystyy mihin vain tahtoo. Paitsi lopettamaan tupakoinnin.
Nyt, syksyllä 2008...Voisin olla tyytyväisempi tähän elämääni kuin olen. Viimeisten 24 opintopisteen rynkyttäminen opintorekisteriin tuntuu olevan kuusessa. Taakse katsoessa kuljettu matka, 188 pistettä, tuntuu ihan jumalattoman pitkältä.
Kahden kuukauden päästä ollaan hyvin lähellä meidän esikoisen syntymää. Odotan ihan selittämättömällä innolla synnytystä. Sektioon päätyminen syystä tai toisesta veisi mahdollisuuden tietää, miltä synnyttäminen tuntuu. Vaikka toivottavasti mahdollisuuksia tulee vielä monia. Minä haluan tehdä sen, ihan totta, ei pelota yhtään. Haluan todistaa, että tämä kroppa osaa sen, tämä kroppa pystyy siihen, tämä kroppa kestää sen.
Huomenna toivon olevani jo sen verran vähemmän räkäinen, että voin lähteä käymään kävelyllä. Kun ilta pimenee, niin kuin nyt. Tuolla ulkona kävellessä on sitten hyvä miettiä näitä syksyjä, menneitä ja tulevia.
Minun ja mieheni eräs merkittävä ero on se, että minä tykkään katsoa masentavia draamaelokuvia, kuten Sub Leffalta eilen tullut One True Thing. Ehkä sellaiset ovatkin vähän "naisten elokuvia". Minusta on kivaa, kun elokuva onnistuu painelemaan namiskoita niin, että rupean ajattelemaan elämän suuria asioita ja herkimmilläni valutan pari kyyneltä sohvatyynyyn. Sellaisen elokuvan päälle on katsottava jotain totaalista hömppää, että pystyy unohtamaan elämän traagisuuden. Hömppää, kuten vaikka tällaista... Pikkaisenko jää päähän soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti