Ihana arki

Aamulla herättiin ihmisten aikoihin ja vietiin Jasun kanssa tyhjät maito- ja piimätölkit ja haettiin Kaleva postilaatikosta. Kuukauden verran taas aamulehteä, kun K-kauppa lahjoittaa. Sen jälkeen pitää maksaa opiskelijayhdistyksen jäsenmaksu, niin saa taas kuukaudeksi. Vaikka ei se lehti oo mistään kotosin, mutta onpahan muutakin kuin R-kioskin mainos mihin kohdistaa katseen aamupuuroa lusikoidessa. Kaurapuuro oli jostain syystä aivan törkiän hyvää tänä aamuna.

Kiireettömät aamut on parhaita. Saan kiksejä ollessani niin pätevä, että aamulla siivoan ja teen puuroa ennen kuin mies herää. Aamutelevisiossa oli Alexander Stubb, joka vastaa käsitystäni ihannemiehestä. Katseenkestävä, akateeminen, urheiluhullu, yksiavioinen, tilannetajuinen ja puhuu vielä ymmärrettävästi ollakseen poliitikko. Joskus tuntuu, että suomalaiset poliitikot änkyttävät sekavia saadakseen suomalaiset tuntemaan itsensä tyhmäksi kun eivät ymmärrä: "no antaa niiden poliitikoiden hoitaa tuo politiikka, kun ei me juntit sitä tajuta kumminkaan".

Aamupäivä mateli etiäpäin täysin munattoman ja löysän musiikin, orkesterin nimeltä Joy Zipper, tahtiin. Orkesteria suositteli chillailuun kajaanilaistunut veljeni, jonka kanssa kommunikointi tapahtuu messengerin välityksellä.

Koko suku saisi asua tässä ihan lähistöllä, ja muualla asuvat voisivat paluumuuttaa itsensä Oulun lääniin. En tykkää semmoisesta nykyajan meiningistä, että kaikki asuvat ihan missä sattuu ja näkevät kerran vuodessa, ehkä, hautajaisissa tai paremmalla tuurilla häissä. Vaikka ei sukulaisia meinaa nähdä ikinä vaikka yhdet serkut asuvatkin Oulussa. Hyvä omatunto on siitä, että olen aktiivisesti mummostellut viime aikoina. Mummot ovat minulle hirmu tärkeitä naisenmalleja. Mummoni ovat todella erilaisia keskenään, mutta eri tavoin todella viisaita ihmisiä.

Koska jääkaapissa oli perinteinen vain-valo-ilmiö, kävimme Jasmin kanssa pyörällä kaupassa. Avara luonto tänään: kun ohjaustangossa roikkuu viimeisellä kolmanneksella raskaana oleva emäntä, tavallisesti flegmaattinen koira terävöittää aistinsa huomaamaan naapuruston oranssit kissat, joihin se ei normaalisti kiinnitä mitään huomiota. Surkea pieni hylätty dalmatialainen märisi koko ostosteluni ajan sydäntäsärkevästi K-kaupan ulkopuolella. Meille on tulossa muuten lähi-Siwa, mutta en tiiä milloin. Laitoin palautesivulta kysymyksen, koska sitten ei tarvitse enää miettiä joka päivä siitä ohi lyllertäessä, että milloinkohan tuo avataan.

Kiinteistönhoitajasetämies kävi katsomassa mitä läikkiä meillä on kylpyhuoneen seinän laatoissa. Arvelin kyseessä olevan ns. lose-lose-lose situationin, jonka vaihtoehdot ovat:
a) seinässä ei ole hometta, me olemme vain vainoharhaisia turhastavalittajia
b) seinässä on hometta ja joudumme lähtemään evakkoon
c) seinässä on hometta, mutta semmosta se on eikä sille mitään tehdä.
En tiedä mikä vaihtoehto oli totta, setämies pesi jollain aineella läikät pois ja sanoi, että peskää niitä seiniä. Olisin voinut sanoa, että käy nää pesemässä, kun se on mulle helpompaa sillä lailla, ja voit pestä myös ikkunat.

Palautin tutkimussuunnitelman ensimmäisen seminaarinjälkeisen korjatun version opettajille sähköpostilla. Odotan edelleen suoritusmerkintää opintorekisteriin hoitoelvytysharjoituksesta. En tiedä menikö tuossa päivänä eräänä ollut iv-tentti läpi, mutta epäilen suuresti josko moinen onnenkantamoinen olisi kohdalleni osunut. Päivä se on uusintatenttipäiväkin.

Illalla kävimme suunnitelmanmukaisen operaation äidin kanssa Beauty Centerillä bodypumpissa. Bodypump tuntui aivan ihanalta. Fiilis oli kyykkybiisissä kuin koiralla, joka on saanut häntänsä takaisin. Siis niinku mahtavaa. Jos joku kuvittelee, että pumppi jäisi minulta ikuisiksi ajoiksi siirtyessäni perhe-eläjäksi, niin turha luulo. Polttelee, polttelee. Milloin taas? Nykyinen ohjelma ei ole mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta se on ihan sama, kun kickbackit (suosikkini ojentajaliikkeistä) pistävät käsivarren kuumenemaan joka tapauksessa.

Ainoa, mikä oli hankalaa mahan kanssa, oli nousta ylös laudalta penkkipunnerruksen ja ojentajakappaleen jälkeen. Askelkyykyissäkin massiivinen masu oli vähemmän tiellä kuin mitä kuvittelin. Paremminkin tunti todisti sitä, että olen ihan toimintakykyinen ihminen enkä mikään raskauden takia invalidisoitunut köppänä.

Superagentisti sain diilattua uudet bodypump- ja bodycombat-dvd:t itselleni kolleegan välityksellä toiselta salilta. En tiedä ehdinkö niitä opetella tai onko järkeä, mutta eipä ainakaan katkea numerointi koteloiden selkämyksessä hyllyrivissä.

Sehän on nyt sillä lailla, että ollaan raskauden vaiheessa rv 32+5. Seitsemän viikon päästä on virallinen pamahduspäivä, mutta mikäli tenava äitiinsä tulee, niin sillä on kiire pihalle jo aiemmin. Saa nähdä onko se perinyt ihastuttavasti kärsimättömän luonteen minulta vai tuskastuttavasti päättämättömän jästipäisyyden isältään, mikä tarkoittaa varmaan reipasta yliaikaa. Isovanhempien esittämä kohtuullinen toive oli aikaisempi syntymäpäivä, koska he ovat menossa Randy Newmanin konserttiin 14.11. Reilun viiden viikon päästä lapsi on sillä lailla valmis, että se saa tulla maailmaan luvan kanssa. Niin, että jos tulevat mummukka ja paapukka saisivat paijata kylliksi lapsenlasta, että malttavat sitten lähteä konserttimatkalle.

Mulla on sämpylöitä ja Finlandia-juustoa ja tiiättekö, yksi Vanilla-mansikkarahkavaahtoherkku, jota olen säästellyt. Taidanpa nauttia hetken herkutellen tämänhetkisen suosikkisarjani The Riches parissa, joka on edennyt katsomisaikataulussani toisen kauden kolmosjaksoon.