Missä on toimittajien ammattietiikka? Shokissa olevia ihmisiä ei pitäisi mennä haastattelemaan. Toimittajilla ei ole kriisityöntekijän silmää tilanteelle - shokki ei näy ulospäin- eikä ehkä sillä hetkellä helpottavalta tuntuva avautuminen haastattelijan mikrofoniin ole traumatisoituneelle terapiaa. Ks. Journalistiliiton eettisistä ohjeista "Trauma ja journalismi".
Mietin, pitäisikö tekijän omaisia kunnioittaa ja olla antamatta kaikkia henkilötietoja niin surutta yleisön tietoon - ja onko se tiedotusvälineiden oma valinta vai poliisin päätös. Mietin myös, kenellä on tiedotusvastuu, kun nyt eri lähteistä, aina Kauhajoen kunnanjohtajasta lähtien, leviää hajanaista tietoa tapahtumista, vaikka yleisö tarvitsisi selkeän kokonaiskuvan tilanteesta.
Ymmärrän kyllä, että taas vaaditaan lisää rahaa mielenterveystyöhön. Avohoidon epäonnistumisistahan tämä kertoo. Vai? Onko mielenterveytemme yhteiskunnan vastuulla?
Elämme pahoinvointivaltiossa, mutta kenen syy se on - tai jos ei osoitella ketään, kuka voisi ruveta sankariksi? Yhteiskunta koostuu perheistä ja piireistä, pienempien yhteisöjen yksiköistä. Olen miettinyt paljon viime aikoina mitä vanhemmuus on. Jos nuoret voivat huonosti, onko syy aina viihdeteollisuudessa? Ovatko nuoret aivan yksin? (Ja kyllä, puhun nuorista, vaikka tekijä oli 22-vuotias. Kukaan ei pimahda päivässä ja muutu tasapainoisesta ja onnellisesta ihmisestä psykopaatiksi.)
Saako täällä seota rauhassa?
Opetusministeri Sari Sarkomaan mukaan "lasten ja nuorten pahoinvoinnin ennaltaehkäisemiseen tarvitaan ennen muuta kuuntelevia aikuisia". Eikö jokaisella lapsella pitäisi olla kaksi, tai ainakin yksi, vanhempi häntä varten? Miksi omat vanhemmat eivät ole saatavilla?
Pääministeri Matti Vanhanen korosti "positiivista lähimmäisen vastuuta". Mutta nykyajan kulttuurihan on se, että ensinnäkin perheen asiat ovat perheen asioita eikä niitä levitellä ulkopuolisille ja toisekseen muiden asioihin ei puututa. Jos menet sanomaan naapurin lapselle, että eläpä kuse meidän jäälyhtyyn, niin sieltä tulee haistavittua samantien päin naamaa. "Turpa kii, sä et oo mun mutsi!" No missähän se sun mutsis oikein on?
Oulunsalossa ei ole mitään ongelmia saada aikaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Perhetyöntekijä, terveydenhoitaja, psykologi, sosiaalityöntekijä, lääkärit ovat saatavilla ja toivottavasti kynnys saada apua on matala. Astutaan kuntarajan yli Oulun puolelle ja tilanne on aivan toinen.
Olisin mielelläni tulevaisuudessa työtön sen takia, että psykiatriselle sairaanhoitajalle ei olisi asiakkaita, koska lähipiirit hoitaisivat tehtävänsä paremmin, eikä kukaan jäisi yksin. Kaikilla ei ole ketään. Tässä maailmassa on ihan liian vähän rakkautta.
Kun sä elät näinä kylminä aikoina.
Sun pitäs pitää huoli veljistä ja siskoista.
Ettei kyynisyys maata valloita.
Koita jaella vastaan vähän rakkautta.
Ettei kaikki tää suru ois hyödytöntä.
Lemmen täytyis olla pyyteetöntä.
Kuuntele sun sydäntä älä sun mieltä
Kyl sä tiedät et…
Kaikki kaipaa lempee. Eiks niin?
(Reino And The Rhinos - Lempee)
tiistaina, syyskuuta 23, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Reino tietää, ja Hanikin tietää.
Näin fyi vaan, olet yksi mun idoleista ihan vaan siksi että jaksat puhua lähimmäisenlemmen puolesta!
Vielä ku osais walk the walk eikä vaan talk the talk. Siis vain se rakkaus lasketaan joka tursuaa jotenkin ihmisestä ulos.
Ah. Mutta sepä vaatiikin harjottelua, monilta menee kokonainen elämä. Eiksoo karmeeta? ;)
Lähetä kommentti