Todistusaineistoksi, että minäkin olen joskus leiponut. Mikäli leivonnaisia on hankala tunnistaa, kuvissa on kanelipullia (yhden reissun jo pakkasessa käyneitä) ja kauraleipää.
Tietokonepöydän alla on villakoirien lisäksi toisenlainen ilmeisesti myös liian vähästä imuroinnista johtuva lemmikki. Kyseinen pikkuapuri on korvaamaton paitsi opinnäytetyön analyysissä, myös leipomisessa.
Koira tunnistaa juustohöylän ja juustopaketin esilleottamisen äänet jopa kesken syvän unen vaiheen, josta se on salamannopeasti jalkeilla ja välittömästi keittössä.
Ennen kuin minulla oli koira, ajattelin, että sitten kun on koira, niin ei koskaan tarvitse olla yksin. Myöhemmin olen oppinut, että kun on koira, niin ei koskaan voi olla yksin. Ennakkokäsitysteni mukaan koirallisen ihmisen on koirattomia helpompi sopeutua vauvalliseen elämään.
"Minä olen mussukkasi, älä pidä muita mussukoita". Saapa nähdä mitä koira sanoo, kun vauva tulee taloon. Minulla on onneksi jokaiselle rakkaalle oma ehtymätön rakkaussaldo. Vauva on jo kohdussa tottunut kumeaan haukuntaan, jota mahan ulkopuolisesta maailmasta aika ajoin kuuluu. Koira sen sijaan ei ole vielä päässyt kuulemaan Vauva Pietilän rääkymistä. Onkohan jostakin saatavilla vauvaäänimaailmaa koiran totuttamista varten?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti