sommaren är kort

Tänään sain pitkästä aikaa nauttia Etran ihanasta kasvisruoasta. Ja vieläpä kerrassaan ihastuttavassa, hauskassa ja älykkäässä seurassa, jota olen myös kovasti kaivannut. Viehkeän ystävättäreni Minnan blogia pääsee lukemaan osoitteessa www.livejournal.com/users/the_dianthus tästä päivästä lähtien. (Vihje kaikille komeille herrasmiehille: neiti on vapaata riistaa... mutta ei helmiä sioille, tyhmät ääliöpäät älkööt edes vaivatuko - tai lyhyet!)

Qstock palkitsee talkoolaisen tänä vuonna T-paidalla (taas uusi bodypump-paita) ja tietenkin ilmaisella sisäänpääsyllä festareille molempina päivinä. Sinä päivänä kun on vuorossa, saa myös syödäkseen epämääräistä festariruokaa ja jos osallistuu sunnuntain siivoustalkoisiin niin pääsee bilestämään sen jälkeen. Koska olen ollut mukana jo kolmena vuonna, sain "bonustyöntekijä"-passin, jolla pääsee vissiin vähän niinku mihin vaan. Ei sillä, en tajua koko backstagellehinkumisjuttua. Kuka nyt jotain hikisiä muusikkoja haluaisi katella (eri asia jos siellä olisi Justin Timberlake/Madonna/Christina Aguilera/Britney Spears/no tajuat varmaan idean...). En oikeastaan edes tykkää festareista - Qstock on kesän ainoa festarini- mutta on mukavaa olla mukana tekemässä juttuja. Ja on huippua nähdä tuttuja, tiedän että paikalle tulee paljon ihmisiä, joita olen jo ehtinyt kaivata.

Eve sanoi blogissaan että tuntuu kuin mitään kesää ei koskaan olisi ollutkaan. Tuntuu ihan samalta. Tämä on joku outo välivuodenaika. Tippuis jo lehdet puista. Jotain kesäfiilistä ovat tuoneet kesän larpit. Onneksi niitäkin on vielä edessä pari tälle kesälle. Mutta se, että kesäkuu oli opiskelua ja muutenkin ihan tavallista elämää Oulussa ja Mikko on ollut töissä koko ajan ja nyt itsekin... ehkä elokuulla on vielä jotain annettavaa. On oltava.

Odotan syksyä ja kouluun pääsyä. Odotan syyssateen kastelemaa kiiltävää, mustaa katua, jota katulamppu valaisee... ilma on silloin raikasta ja kosteaa ja on helppo hengittää... ja on ihanaa, kun on pimeää ja voi polttaa kynttilöitä. Ja voi käpertyä peiton alle miehen, kissan ja koiran kanssa. Pehmoista ja lämmintä.

Ja taas asioiden edelle: minulla on haave, että voisin ensi jouluna viettää Erilaisen Joulun, jossain muualla kuin ahdistuen keskellä "perinteistä perhejoulua". Jostain syystä joulu on jotenkin aina hitaasti kuluvaa aikaa. Voisin viettää sen vaikka jossain mökillä hankien keskellä kynttilän valossa Mikon sylissä, tai yhdessä rakkaiden ystävien kanssa. Jouluna kaikki häslinki ja muiden ihmisten stressi (itsehän en koskaan stressaa mistään, yeah right) nollaa kaiken kivan. Onko mulla joulustressi heinäkuussa??!

Torstai-illan helmi, Siipat vaihtoon, alkaa! Menen siis leventämään persettäni sohvalle.
Ja viimeiseksi päivän lainattu viisaus Sheryl Crown kappaleesta Maybe That's Something:

Making miracles is hard work.
Most people give up before they happen.