Sunnuntai

Minä ja rakas ollaan oltu nyt sitten kaksi vuotta yhdessä ja se on minulle jonkinlainen henkilökohtainen ennätys ihmissuhteen ylläpidossa. Siihen on mahtunut paljon asioita, vaikka kaksi vuotta onkin ihan lyhyt aika. Sitä tuntee olevansa niin alussa kaikessa kun tekee töitä vanhusten kanssa, joilla on takana vaikkapa 80 vuotta elämää. Tuntuu että ei tiedä mistään vielä mitään. Se on oikeastaan ihan mukava ajatus, koska usein sitä vaan miettii tylsistyneenä että onko tässä nyt mitään hauskaa edessä. Sitten kuulee olevansa nuori ja koko maailman olevan minua varten.

Olen äärimmäisen huolissani yhdestä elämäni tärkeimmästä asiasta eli terveydestäni. Lääkitys ei tunnu tehoavan ihan täysillä - mutta ehkä olen liian kärsimätön. Olen ollut tosi väsynyt ja nukkunut monta tuntia keskellä päivää. Toisaalta, tämä pistää taas kerran kiinnittämään huomiota elämäntapoihin. Olen erittäin lääkkeidenvastainen ihminen ja uskon, että ihmisen pitäisi vaikuttaa terveyteensä muuttamalla elämäntapojaan, ei syömällä lääkkeitä (joilla on myös aina sivuvaikutuksia). Tiedän ihmisiä, joille tupakanpolton lopettaminen, laihduttaminen, viinan poisjättäminen, ruokavalion muuttaminen ja liikunnan aloittaminen tekisivät ihmeitä. Toivon, että ruokavalion muuttaminen tekee ihmeitä tälle minun mystiselle ongelmalleni. En pidä itsestäni yhtään näin väsyneenä - ei tämä ole yhtään minun tapaistani...

Kesätyötä on jäljellä vajaa kaksi viikkoa. Sain eilen elokuun lukujärjestyksen Beauty Centerille ja jos vain saan olla kunnossa, elokuustani tulee erittäin liikunnantäyteinen. Eilen kävin bodybalancessa ja olihan se taas aivan mahtavaa. Anne on aivan loistava ohjaaja. Koskaan ei ole tarvinnut katua sille tunnille lähtemistä.

Nyt lähden pitkälle kävelylle Jasmin kanssa. Toivon että tänäänkin saadaan sadetta.