Elämässä saa valitettavasti juuri sen mitä haluaa. Kuka tietää oikeasti mitä haluaa?
Halusin kovasti yhtenä päivänä kermasarven sairaalan kanttiinista. En usko houkutuksiin, mutta tällä kertaa päätin kokeilla. Kerma oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin millaiseksi olin sen kuvitellut, ei yhtään niin raikasta ja makeaa, vaan mautonta ja kuivahtanutta. Aivan turha periksiantaminen, joka ei palkinnut millään tavalla.
Elokuvallisia hetkiä vailla mitään kosketusta todellisuuteen, aamu-usvaa ja auringonlaskuja, tuskallisen suloisia vertauskuvallisia, inspiroi minut tuhanteen lauluun, tunneskaalan kaikki ääripäät eikä mitään siltä väliltä. Tragedia vailla onnellista loppua. Ihminen haluaa juuri sen mitä ei voi saada, koska ei voi saada sitä. Mysteeri, piikkilankainen solmu, jonka selvittäminen repii minut vereslihalle. Sinä et halua mitään, on vain jotain mitä haluat vältellä. Tule takaisin sitten kun haluat jotain. Mr Smith. There's no place in this world for our kind of fire.
Oikeasti sinäkin olet ihan helvetin tylsä. Mielessäni osaan vain nostaa taikahatustasi sata jänistä, niin maaginen sinä olet. Meille vain sattui kaikki hyvät dialogit.
Mr Hunt. Turvallista, ennalta-arvattavaa. Olenko liian villi sinulle? Eikö sinulla ole mitään muita keinoja kesyttää minua kuin puuduttaa minut paikalleni? Minä en usko tylsistymiseen. She was never bored because she was never boring. Joudun kohtaamaan sinun kanssasi jonkin sellaisen piirteen itsessäni, mistä en pidä. Tulevaisuudenkuvat, unelmat, joista tehdä totta eikä vain haaveilla. Me haluamme kai samoja asioita, haluammeko? Olet todellinen, lihaa ja verta. Mutta tuntuu että sinä et pääse minun sieluuni kiinni enkä minä sinun.
Does he make you laugh?
He doesn't make me cry.
Olisiko joku, jossa nämä yhdistyisivät? Elänkö loppuelämäni kaksoiselämää, todellisuudessa yhtä ja haaveissani toista? Olen eksistentiaalisesti olemassa. En voi elää elämääni vain haaveiden tasolla, joko haikeasti huokaillen menneisyyteen tai odottaen tulevaisuutta, jota ei ole olemassa.
Nyt on nyt on nyt.
Haaveet ovat parhaita pään sisällä. Kermatäyte on makeaa mielikuvana ja se pysyy makeana niin kauan, kuin sitä ei maista.
Minä tiedän kenelle lauluissani laulan.
lauantaina, toukokuuta 13, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti